Vesipesu sai kauniin Canaria-ryijyn värit loistamaan

Rakastan vanhojen tekstiilien kanssa touhuamista. Niiden koskettaminen tuo menneet sukupolvet lähelle lämpiminä muistoina. Ryijyn pesin meidän maalla suvun vanhassa pihapiirissä kauniina hellepäivänä.

Halusin kokeilla ryijyn pesemistä vedellä. Asiasta keskusteltiin talvella FB:n Ryijy-ryhmässä puoleen ja toiseen ja tässäkin asiassa jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan. Tämä päivitys on oma kokemukseni ryijyn vesipesusta.

Ostin talvella eräältä rouvalta Aappo Härkösen Canaria-ryijyn, jonka myyjän äiti oli saanut ilmeisesti 50-vuotislahjaksi vuosikymmeniä sitten. Huoneilmasta jää ryijyn pinnalle pölyä ja muuta ilmassa leijuvaa likaa. Pahoja hajuja ei ollut, ryijy oli vaan likainen.

Imuroin ryijyn rivi riviltä ylhäältä alaspäin imurin verhosuulakkeella ja vähimmällä imuteholla. Verkkotekstiilin pala vähensi vielä tehoa entisestään ja suojasi nukkia. Värinkeston testasin tummimmalla nukkalangalla, ilokseni väriä ei vuotanut.

Ryijyn kokoinen pesupaikka rakennettiin latomalla vanhoista tiilistä ja suojapeitteestä kooltaan 2 x 3 metriä.

Pesuveden pitäisi olla suunnilleen + 25 °. Kaivoveteen lisäsin padasta lorauksen kuumaa vettä. Veden paino veti muovia altaaseen päin, suojapeite olisi saanut olla jonkun verran isompi Tiiliä nosteltiin pitämään reunoja paikallaan.

Ryijy laitettiin altaaseen pelkkään veteen kostumaan nukkapuoli alaspäin 15 minuutiksi. Tässä harmaa nurja puoli on jo pesty hellästi sienellä töpöttelemällä biohajoavalla käsitiskiaineella, josta tein mietoa liuosta. Ryijyä käännettiin ja nosteltiin paksun pahviputken ympärille käärittynä. Nukkien suuntaisesti ylhäältä alaspäin, loimilankojen suojaamiseksi. Ryijy imaisee uskomattoman paljon vettä ja painaa sen mukaisesti.

Muovinen suojapeite ryijyn alla helpotti valutuspaikalle siirtymistä. Tässä mennään rinnettä ylöspäin ja vettä valui mukavasti lorottaen pitkin matkaa.

Valutuspaikkana oli klapien kuivatusritilä kuljetuslavoista, päällä myyräverkkoa ja suojapeite löysi lisäkäyttöä aurinkosuojana.

Loppukuivaus navetan vintillä puulaattojen ja myyräverkon päällä.

Pelkkä tuuletus ei olisi tehonnut tähän yksilöön. Kemialliseen pesuun en halunnut viedä. Talvella puhuttiin paljon lumipesusta, mutta senkään suuntaan en liputa ainakaan oman ryijyni osalta. Lumi ei ole puhdasta joka paikassa ja oravia täytyy varoa etteivät pääse nyhtämään raaka-ainetta pesäänsä.

Minulle ryijyn peseminen vedellä oli hieno kesäkokemus ja lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Hienot päivät ryijyn kanssa touhutessa.

Vinkki: Ryijyn loppu kuivattamiseen kannattaa varata useita vanhoja lakanoita tai muuta sopivaa kangasta. Nyt on neljäs päivä pesusta ja vielä vaan kankaat ryijyn alla olivat kostuneet painaviksi yön aikana. Ei kun vaan "vaippoja" vaihtamaan. 😊 Ryijyä en ripusta roikkumaan, sen verran painava se on.