For the Love of Freedom

Rakkaudesta vapauteen -näyttely Keravan taidemuseo Sinkassa 29.10.2017 asti! Vielä ehtii käydä katsomassa ja tutustumassa, mitä graffititaide on ja millaisia kehitysvaiheita se on läpikäynyt. 

Usko pois, graffiti on tullut jäädäkseen. Paras totutella ajatukseen, niin kuin näyttelyesite kehottaa.
Sinkan näyttely muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista ensimmäisessä käydään läpi graffitien historiaa valokuvina alkaen 1960-luvun New Yorkista ja myös niiden tulosta Suomeen 1980-luvulla. 

Toisessa osassa päästään nykyaikaan, esillä on tunnettujen suomalaisten tekijöiden graffiteja.

Tässä Actionin teos Act / Helvetica. Akryyli ja spraymaali kuitulevylle 2017

Kirjaimet ovat selkeitä ja kaukaakin luettavissa.

JR Onko niitä olemassa? Spraymaali kankaalle 2017

Osek Hey man, Yo spray. Spraymaali kankaalle 2017

Kolmas osa esittelee postgraffitia taidetta. Herää kysymys, mihin suuntaan graffititaide on menossa? Kuinka pitkälle voidaan puhua graffiteista?

Harvoja naisgraffititaiteilijoita edustaa saksalainen Claudia "MadC" Walde, tässä hänen teoksensa Fragments 15072017. Spray kankaalle.
Tämäntyyppinen teoksen moniosaisuus ja perinteestä poikkeava ripustus on tälllä hetkellä varsin suosittua kuvataiteessa ja omasta mielestäni se on virkistävää. Teos on energinen, kuin räjähdys tai pyörremyrsky riepottaessaan taulun palasia. Graffitteihin kiinteästi kuuluneita tekstejä ei siinä kyllä näy. Lähentyy muuta kuvataidetta, en osaa mieltää sitä graffitiksi, vaan eipä kaikissa muissakaan teoksissa tekstejä näy.

Entä tämä, Traman Zinku taulu, akryyliä ja lehtikultaa kankaalle ja vanerille 2004. Se oli varsinainen yllätys. Tavattoman kaunis ja herkkä, monenlaiseen näyttelyyn sopiva teos. Mikä tekee graffitiksi, vai kertooko tekijän kehityksestä graffiteista eteenpäin vai pelkästään taiteilijan monipuolisuudesta?

Sitten on nämä kolme Skien Details -maalausta, akryyliä ja spraymaalia kankaalle 2017. Ajatuksille alustaa tarjoavia, jo aika kaukana perinteisistä graffiteista olevia. Rajoja on todella venytetty uusiin ulottuvuuksiin, mikä sen parempaa. Taitelija kehittää työskentelyään ja löytää tuoreita oivalluksia.  

 

Näyttelyn nimi on Rakkaudesta vapauteen. Miten se näkyy näissä maalauksissa? Onko se sitä, että kiihkeästä rakkaussuhteesta graffitiin on irrottauduttu vapauteen vai vapauden rakastamisesta tehdä mitä kulloinkin tuntuu hyvältä?

Details teoksissa on kuulautta, ajattelun kirkkautta, oman ajatuksen varmuutta, uskottavuutta. Ei tarvitse huutaa mielipidettään kovaan ääneen.

Lainaan Actonia: Graffitin viesti on yksinkertainen "olen olemassa", mutta sen ymmärtäminen ei aina ole helppoa. "Graffitimaalaaminen on performanssi, joka keskustelee aina maalattavan kohteen ja siihen luotujen ennakko-odotusten kanssa. Prosessin lopputulemana on kirjaimista muodostuva teos, joka on maallikolle vaikeasti lähestyttävä, sanomaltaan jopa eksklusiivinen." 

Kännykkäkuvausta Hanikassa

Lämmin lauantai houkutteli ulkoilemaan, aurinko paistoi pitkästä aikaa. Ei sentään täydeltä taivaalta, silloin tällöin hetken kuitenkin.

Viime aikoina olen toistuvasti kuullut sanottavan, että paras kamera on mukana oleva kamera, useimmiten kännykän kamera. Niinhän se tietysti on, mutta halusin testata kännykkäni kuvausominaisuuksia, mihin ne yltävät. Etukamera on kooltaan 13 mega pixeliä.

Sää oli mainio graffitien kuvaamiseen, vaihtelevan aurinkoinen. Puupinnat olivat kosteita ja värit hehkuivat. Hanikan uimarannalta löytyi pari hienoa esimerkkiä pukukoppien seinistä.

Värit ja tarkkuus ok. Aurinko paistaa täydeltä terältä.



















Samoin tämä, mukava muisto. Hienosti voi ihailla tekijän taitoja.

Alla vielä yksityiskohta tästä graffitista.

Graffitien valokuvaamisessa ei ollut ongelmia ja lopputuloksiin olin tyytyväinen.

Toinen kuvauskohde oli erilainen, ihminen, kajakki ja ympäröivää luontoa. Merellelähtöä valmistellut mies suhtautui ystävällisesti kuvauspyyntööni. Siitä vaan, hän sanoi. Ei tarvinnut selitellä mitään, mihin käyttöön valokuvat tulevat.

Aurinko paistoi kauniisti, kuvauskohde oli lähellä. Valokuva ihan ok.

Tässä kajakki oli ehtinyt jo kauemmaksi. Sää oli muuttunut jo puolipilviseksi. 

Nyt ei aurinko enää paistanut, kuva tummui ja alkoi muuttua rakeisemmaksi.

Kuvaussession kokemukset. Kännykkäkamera on hauska nopeissa tilanteissa, parasta on kuitenkin se, että kamera kulkee aina mukana ja on helposti saatavilla. Kännykkäkamerassa on toki pro toiminto, jolla voi tarvittaessa nostaa ISO herkkyyttä, säätää valotusta, mittausta muuttaa yms. Tässä kuvassa ISO herkkyys olisi saanut olla korkeampi.

Järjestelmäkamera on painava mukanakannettavaksi, mutta sen kapasiteetti on aivan toinen ja mahdollisuudet eri luokkaa. Jos lähdetään ottamaan kuvia, jotka halutaan painattaa esim. julisteiksi tai korteiksi, resoluutio saisi olla kyllä korkeampi kuin 72, minkä oma kännykkäkamerani antaa automaattitoiminnolla otetuille kuville. Pixelimäärä tulee yllättävän iso yli 4000 ja sehän riittää todella hyvin digitaalisilla laitteilla katsotuille kuville. Sitä voi hyvin pienentää, jos lähettää kuvan sähköisesti, ettei tiedostokoko tule turhan iso.

Hauska päivä, kännykällä otan kuvia jatkossakin. Täytyy vielä testailla pro toimintoa.