Sumujen saarella Suomenlinnassa

Perjantaina oli mainio valokuvauskeli, sumua riitti kaiken päivää, välillä satoi vettä ja jossain välissä paistoi aurinkokin. Valokuvista tuli aika ovelia, kun tausta jäi harmaaksi, aivan kuin takana ei olisi mitään, ei taivasta, ei merta, ei rakennuksia.

Saksalainen armeijan alus kiinnittyi aamulla laituriin Allas Sea Pool - Merikylpylän vieressä. Paikalla oli hinaaja Apollon, joka oli keskiviikkona avustamassa laivoja merelle Suomenlinnan telakan ulkoaltaasta.

Saksalaisilla merisotilailla taisi olla ihmeteltävää tai keskittymiskyky saattoi hiukan herpaantua, kun uimarit pulahtelivat melkein laivan kupeessa. On se täällä pohjoisessa hurjaa touhua.

Suomenlinnan majakka näytti tältä lautalta katsottuna, tunnisti sentään.

Suomenlinnasta kaupunkiin päin katsottuna maisema oli tämän näköinen. 

"Olen kuullut on kaupunki tuolla", voisi laulella. Ei mitään ylimääräistä tässä valokuvassa.

Tämäkin on aika hilpeä, lintu on sentään katseen pysäyttäjänä.

Aika ufolta näyttää tämä kumpare. Meri ja taivas ovat hävinneet taustalta.

Valokuvia en photoshopannut, halusin säilyttää sumun sadunomaisen tunnelman.

Digitarinan pauloissa

Talvella bongasin Tapiolan kirjaston sivuilta ilmoituksen Digitarina kerhosta. Mikä ihmeen digitarina? Hm ... Siis, itse kirjoitetusta ja luetusta tarinasta, omista valokuvista, musiikista ja muista tehosteista työstetään muutaman minuutin elokuva. Vau! Sinne siis!

Onnistuin pääsemään mukaan ja nyt on elämäni ensimmäinen digitarina "Tunisian ovet - Fatiman käsi" valmis. Se kertoo Tunisian ovista, niiden kuvioista ja päätyy elämänkaaren pohdintaan. On ollut ihanaa työstää tätä projektia ja aivan varmasti jatkan tätä polkua eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Niin mielelläni toisin videon näille sivuille, mutta tiedoston koko voi olla vain 100 megatavua ja oma latausyritykseni törmäsi siihen. Harmi. Pieneksi lohduksi yksi elokuvan valokuvista.

 

Ovi on Sidi Bu Saidin kauniista taiteilijakylästä. Mikäpä siellä olisi ollessa ja taiteillessa.

Tämä namupala auto oli talon nurkalla, on ihan pakko laittaa myös se nähtäville.

Digitarinakerhon suuri ensi-ilta on 26.3. Tapiolan kirjastossa. Esitykset klo 13 ja 18. Silloin nähdään kaikkien kahdeksan kerholaisen elokuvat. Tervetuloa!

Linnoitustyöt Kannaksella syksyllä 1939?

Stage kuntoon! Ei Kannaksella sentään, vaan tukikohdan pystytys Lopen kesäteatterilla helmikuussa 2014  "Hetkiä Talvisodassa" -näytelmää varten. Lumen peittämä maisema oli ihan must saatava! Sotilaat lähtivät hiihtäen partioretkille ja lotat pyrähtivät paikalle  hevosen vetämässä reessä. Mahtava saavutus loihtia luminen sotatanner vesisateellakin!

Kaikille kiitos, oli ihanaa kanssanne! Kuljin loppilaisten mukana lukuharjoituksista viimeiseen näytäntöön. Näin miten näytelmän osaset loksahtavat omille paikoilleen. Miten esitys kehittyi kenraaliharjoituksen pikku haparoinneista viimeisen esityksen rentoutuneeseen menoon. Ihailin miesvaltaisen näyttelijäporukan tapaa tehdä työtä yhdessä kunnon äijämeiningillä turhia valittamatta, "ei kun menoksi" -tyyliin, vaikka sukset eivät aina luistaneetkaan. Näytelmän dramaturgin ja ohjaajan Taru Kivisen ammattitaitoa ihailin alusta alkaen. Jorma Kairimon teksti on juoneltaan pelkistetty, mutta ajankohtainen kuvatessaan ihmisen mielen murtumista ylivoimaisen raskaiden tilanteiden keskellä.

Tekniikka vielä kohdilleen! Piuhat ja valot on saatu järjestykseen ja kaikki on valmista. Esitys voi alkaa! Seuraavassa postauksessani on vielä kuvia ja ajatuksia esityksestä. Sitten jätän talvisodan taakseni ja siirryn johonkin ihan muuhun.

Karu kauneus -blogi starttaa nyt!

27.11.2014

Mmmm ...  Nyt loikkaan blogien maailmaan. Huh, kyllä niitä riittää ihan joka lähtöön, tänäänkin 75 uutta. Oman blogini tuikkaan sekaan,  löydän varmasti uusia taidekavereita pohtimaan kanssani taidemaailman menoa. Se olisi aivan upeaa, siis sydämellisesti tervetuloa! Blogini otsikko Karu kauneus kertoo paljon omasta taidekäsityksestäni. Aika lailla pelkistettyjä asioita, ei krumeluureja, siinä minun juttuni.

Lähden liikkeelle kirjoittamalla muutaman postauksen teatterin maailmasta. Olin mukana Lopen teatterin viime talven "Hetkiä talvisodassa" -näytelmän puvustuksessa ja rekvisiitan hankinnassa. Tein produktiosta päättötyön taiteen perusopintoihin, näyttely on joulukuussa Espoon kulttuurikeskuksessa. Valokuvia ja muuta juttua näytelmästä seuraavalla kerralla. Tässä hurmaava tähtinäyttelijä Aatu-hevonen!