Karkkiväri-maton salaisuus

Meidän maalla on perittyjä räsymattoja komea kasa, odottavat vielä uusiokäyttöä. Onneksi ovat säästyneet roskikselta. Tutkailin yhtä söpöliiniä vähän tarkemmin. 

Katkaisin pätkän, tein päihin uudet solmut. Päätin tuoda kotiin ilonpisarana ilahduttamaan.

Matonpätkä ja purkamani matonkuteet ovat kuivia tässä kuvassa. Mieheni äiti ja sisarensa kutoivat tuvassa talviaikaan, kun muuta työtä oli vähemmän. Kangaspuut koottiin joulun jälkeen ikkunan eteen ja keskellä huonetta valaisi 40 wattinen lamppu. Aika hämärää varmasti oli. Ikää matoilla on useita vuosikymmeniä, tämä yksilö saattaa olla 1960-luvulta. Matonkuteiksi leikattiin käytöstä poistetut vaatteet ja muut tekstiilit. Mitään ei haaskattu.

Pihalla voi näppärästi pestä suojapeitteen päällä, pesuaineena biohajoava astianpesuaine. Kastelukannusta sitten vaan leppoisasti valuttelee huuhteluvettä tarpeen mukaan. Ylimääräisen veden saa helposti pois muovin reunan yli.

Märän maton värit loistavat auringon paisteessa vielä kirkkaina.

Maton salaisuus? Halusin tutkia, millaisista kankaista matonkuteet oli leikattu. Miten värikkäät raidat olivat syntyneet. Vuosien käyttö ja pesut olivat haalistaneet mattoa kauniisti. Aukaisin sykkyrään menneitä, purkamiani matonkuteen soiroja, kastelin ja silitin nauhoiksi. Avattuina punaiset, vihreät ja pari muuten kaunista kangasta paljastivat hyvin säilyneet värinsä. Neutraalia ruskeaa oli myös haluttu mattoa tasapainottamaan, mutta nuo kaksi pehmeää ruskeaa pätkää ovat aika reppanoita, hajoamaisillaan. 

Ihailen, miten taitavasti raitojen värit on sommiteltu ja matto kudottu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Arkiselta tuntuvassa työssä kutoja on käyttänyt omaa taiteellista silmäänsä, luonut taidetta räsymaton muodossa. Hän on maalannut kuteiden väreillä kauniin taideteoksen.