Jippii! Tänään julkistetaaan ryhmäkoti Puistohelmen vuodenaika maalaukset

Olemme puurtaneet huhtikuun puolesta välistä Puistohelmen piha-alueella ja nyt maalaukset ovat valmiita. Tänään on juhlapäivä ja sääkin suosii oikein mukavasti, nyt ei ainakaan sada.
Kirjoitin Taidejengi ArtSiriuksen blogiin työn etenemisestä ja tein myös videon ottamistani kuvista. Se löytyy YouTubesta tästä linkistä Puistohelmen vuodenajat 
Minulle on tietysti erityisen rakas talvi-maalaus, joka toteutettiin Annelin ja Maijan kanssa. Projektin alussa kuunneltiin ryhmäkodin asukkaiden ja henkilökunnan ajatuksia. Maalauksiin toivottiin konkreetteja asioita, niin kuin tässä lumi, pupu, kuu ja revontulet. Toiveiden pohjalta tehtiin luonnokset, jotka vielä hyväksytettiin henkilökunnalla.
Nyt kohti uusia seikkailuja!

Anu Pentikin näyttelyn viimeinen viikko Taidehallissa - vielä ehdit!

Anu Pentikin näyttely Kolme Tilaa on kokonaistaideteos, jonka erilaisissa tiloissa on hyvä viivähtää taidetta ihaillen ja omia ajatuksiaan kuunnellen.
Näyttelyn tilat ovat Korkea taivas, Kivinen maa ja Värikäs paratiisi. Kolme erilaista, toisiaan täydentävää maailmaa. "Elämäniloa, rohkeutta ja kauneutta juhlivissa teoksissa nähdään sekä pohjoisen luonnon karua kauneutta että kirkkaana leiskuvaa väriloistoa." Lainaus on näyttelyesitteestä ja niin sen itsekin koin. Karu, pelkistetty kauneus on omakin juttuni, jotain pohdittavaa täytyy myös olla. Sellaista taidetta tavoittelen minäkin.

Anu Pentik on työstänyt tätä näyttelyä varten yli 5000 kg savea kahdessa vuodessa. Uskomaton määrä fyysistä työtä ja ennen kaikkea valtava taideteos kokonaisuus.

Korkea taivas

Tämä herkän taideteoksen ja korkeasta ikkunasta siivilöityvän valon yhdistelmä loi juhlavan ja rauhoittavan, suorastaan sakraalin tunnelman. Se kehoitti kauneudellaan pysähtymään, katselemaan ja antamaan ajatusten lentää.

Kivinen maa

Rantakivikon "kivet" ovat herkän hauraan näköistä keramiikkaa. Kauniita ja pehmeän puuterisia värisävyiltään.

Värikäs paratiisi

Sali oli täynnä toistaan kauniimpia keramikkakukkia. Kuin kedon kukat, keskenään erilaisia, jokainen oma yksilönsä.


Unikon näköisiä on monta täyteläistä oranssin väristä hehkujaa

 On myös eksoottisia mystisempiä ja väriltään omaperäisiä tummia kukkia

 Sitten oli söpöjä valkoisia ja hempeitä kaunottaria

Siniset oli jostain syystä kerätty yhteen nurkkaan, voi kun nekin olisivat saanet täydentää värien kirjoa muitten kukkien kanssa. Taisivat palella nurkassa yksikseen. Lämmin kohdevalo olisi saanut ne hehkumaan.
Kaikki keramiikkakukat ovat myynnissä, katseeni kiinnittyi jalustoissa oleviin merkkeihin. Punainen on myyty, vihreä tarkoittaa varausta, kaksi vihreää pyörylää tarkoittaa kahta varausta. Olikin mielenkiintoista tutkia, minkä väriset kukat menevät hyvin kaupaksi. Niinhän sitä puhutaan, taisin kuulla äskettäin jonkun näyttelyn jälkeen, että eläintaulut menivät hyvin kaupaksi. 😊

No, arvaatko minkä värisiä kukkia oli mennyt eniten kaupaksi. Hehkuvan punaisia ja oransseja unikoita. Valkoisia kukkia myös, mutta sinisten ressukoiden jalustassa en nähnyt yhtään ostettu tai varattu merkkiä.

Tämäkään rambo kukka ei ollut puhutellut ketään ostajaa, harmi sehän haastaa katsojaa katsomaan tarkemmin.

Oma suosikkini näyttelyn tiloista on Korkea taivas. Kokemukseni näyttelystä oli, saada sukeltaa tyyneyden ja meditoinnin tilaan, jota taustalla kuuluva videon lempeä ja rauhallinen musiikki täydensi. Ainakin aikuiset naiset näyttivät nauttivan näyttelykokonaisuuden kauneudesta, seesteisyydestä ja elämänoivalluksia antavasta rauhasta.

Näyttely on avoinna 14.5. asti. Ensi viikonloppuna la ja su Anu Pentik on paikalla näyttelyssä useamman kerran. Tästä linkistä näet aikataulun:
Anu Pentikin taiteilijatapaamiset Taidehallissa

Valon ja värin vuoropuhelua Suomen lasimuseossa Riihimäellä

Teresa Almeida on nuori portugalilainen lasitaiteilija ja tutkija, jonka teoksia on esillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä 30.4. asti. Hän käyttää teoksissaan fluoresoivaa lasia, haurasta lasimassaa joka vaihtaa UV-valossa väriään.

Näyttelytila on hämärä ja unenomainen, teosten herkkyys houkuttelee katsomaan pitempään, viihtymään tilassa ja antamaan mielikuvitukselle siivet.

Almeida harrastaa sukeltamista, korallit ja vedenalainen elämä ovat inspiroineet teoksia. Hän ottaa myös kantaa merien tilaan ja ympäristöongelmiin. Taitelija houkuttelee sukeltamaan mukaansa merenpinnan alle näkemään asioita uudella tavalla.

 

Kännykkäkamerani salamavalo taisi välähtää ja tässä näkyy miten ensimmäisen kuvan värit sammuivat. Terve koralli on värikäs, mutta sairaana valkoinen. Kontrasti terveen ja sairaan "korallin" välillä on puhutteleva. Upeat värit palasivat, kun "akvaarion" valaistus syttyi uudelleen.

Suomen lasimuseo Riihimäellä on helmi, jossa on laaja suomalaisen lasinvalmistuksen perusnäyttely designlasista käyttöesineisiin. Sen lisäksi museossa on monipuolisia lyhytnäyttelyitä kuten nyt esillä oleva Teresa Almeidan "Valon ja värin vuoropuhelua". Kannatta poiketa.

 

Lumoava Vallisaari

Purjelaivakonttorin retkellä Vallisaaressa Helluntaina

Blogissani mietin kokemaani taiteen suunnalta. 


Vallisaari on vielä armeijan hallinnassa, mistä seuraakin monta asiaa. 

Saaren lehtoluonto on herkän kaunis ja hauras. 

Huikea kontrasti merelle ja saaren karuille kallioille

Rakennukset ja luonto ovat saaneet elää rauhassa omaa elämänkaartaan.

Seinissä ja ovissa näkyy samaa, ajan aikaansaamaa hiutuneisuutta ja kauneutta, mistä puhun videossani Tunisian ovet. 

Kuvataiteen tekijä huokaisee, miten ihmeessä pystyn samaan. Näitä värejä ei saa mistään purkista.

Ruostuneet rautaportaat pimeässä rakennuksessa 

Lopuksi vielä Astridin veistoksellisesti laskostunut keulapurje.

Taiteilijat löytävät Vallisaaren todennäköisesti viimeistään kesällä 2016, jolloin saarelle pääsy tulee vapaammaksi. 

Purjelaivakonttorin Facebook sivuja kannattaa seurata tämän kesän retkien osalta.

Linnoitustyöt Kannaksella syksyllä 1939?

Stage kuntoon! Ei Kannaksella sentään, vaan tukikohdan pystytys Lopen kesäteatterilla helmikuussa 2014  "Hetkiä Talvisodassa" -näytelmää varten. Lumen peittämä maisema oli ihan must saatava! Sotilaat lähtivät hiihtäen partioretkille ja lotat pyrähtivät paikalle  hevosen vetämässä reessä. Mahtava saavutus loihtia luminen sotatanner vesisateellakin!

Kaikille kiitos, oli ihanaa kanssanne! Kuljin loppilaisten mukana lukuharjoituksista viimeiseen näytäntöön. Näin miten näytelmän osaset loksahtavat omille paikoilleen. Miten esitys kehittyi kenraaliharjoituksen pikku haparoinneista viimeisen esityksen rentoutuneeseen menoon. Ihailin miesvaltaisen näyttelijäporukan tapaa tehdä työtä yhdessä kunnon äijämeiningillä turhia valittamatta, "ei kun menoksi" -tyyliin, vaikka sukset eivät aina luistaneetkaan. Näytelmän dramaturgin ja ohjaajan Taru Kivisen ammattitaitoa ihailin alusta alkaen. Jorma Kairimon teksti on juoneltaan pelkistetty, mutta ajankohtainen kuvatessaan ihmisen mielen murtumista ylivoimaisen raskaiden tilanteiden keskellä.

Tekniikka vielä kohdilleen! Piuhat ja valot on saatu järjestykseen ja kaikki on valmista. Esitys voi alkaa! Seuraavassa postauksessani on vielä kuvia ja ajatuksia esityksestä. Sitten jätän talvisodan taakseni ja siirryn johonkin ihan muuhun.

Karu kauneus -blogi starttaa nyt!

27.11.2014

Mmmm ...  Nyt loikkaan blogien maailmaan. Huh, kyllä niitä riittää ihan joka lähtöön, tänäänkin 75 uutta. Oman blogini tuikkaan sekaan,  löydän varmasti uusia taidekavereita pohtimaan kanssani taidemaailman menoa. Se olisi aivan upeaa, siis sydämellisesti tervetuloa! Blogini otsikko Karu kauneus kertoo paljon omasta taidekäsityksestäni. Aika lailla pelkistettyjä asioita, ei krumeluureja, siinä minun juttuni.

Lähden liikkeelle kirjoittamalla muutaman postauksen teatterin maailmasta. Olin mukana Lopen teatterin viime talven "Hetkiä talvisodassa" -näytelmän puvustuksessa ja rekvisiitan hankinnassa. Tein produktiosta päättötyön taiteen perusopintoihin, näyttely on joulukuussa Espoon kulttuurikeskuksessa. Valokuvia ja muuta juttua näytelmästä seuraavalla kerralla. Tässä hurmaava tähtinäyttelijä Aatu-hevonen!