Merikappelissa vietettiin tänään 60-vuotis juhlamessua

 

Merikappeli on varuskuntakirkko Upinniemessä Kirkkonummella

merenrannan kalliolla

Idean omasta kappelista esitti Upinniemen ensimmäinen pappi, kenttärovasti Kalervo Korpinen. Hankkeen toteuttamiseksi perustettiin Merikappelin Tuki ry 1961. Kappeli on rakennettu lahjoitusvaroin, päälahjoittajina Jenny ja Antti Wihuri. Vihkiäisiä vietettiin 14.3.1965. Vuoden 2016 muutostöiden jälkeen Merikappelia voidaan käyttää myös opetustilana ja muihin kokoontumisiin kirkollisten tilaisuuksien lisäksi.

Tänään 14.3.2025 vietettiin 60 v. juhlamessua ja sotilaskodissa nautittiin kirkkokahvit sotilaskotisisarten toimesta. Antoisia ja mukavia tilaisuuksia molemmat. Juhlamessussa otettiin käyttöön uusia kirkkotekstiilejä. Maastopukukankaasta valmistetut alttariliina, kalkkiliinat ja stolat.

Lumipukukankaan väritys on raikas ja varuskunnan toimintaan kiinteästi nivoutuva. Tätä päivää, abstrakti. Puhdistaminenkin on varmaan suhteellisen helppoa verrattuna villaisiin kudonnaisiin. Hiukka haikeana ajattelen kuitenkin alkumessussa ollutta Dora Jungin suunnittelemaa alttariliinaa.

Tässä kuvassa ovat messun päähenkilöt, joista kahdella vasemman puoleisella herralla on kaulassaan lumipukukankaiset stolat. Vasen herra on Upinniemen pitkäaikainen sotilaspastori Henri Kivijärvi, jonka saarna oli omakohtainen, mielenkiintoinen ja koskettava.

Kirkkotekstiileistä lähimpänä sydäntäni ovat vihkiryijyt

Merikappelin upea vihkiryijy on nimeltään Purjehdus, suunnittelija Airi Snellman-Hänninen, vuosiluku 1990

Karkkiväri-maton salaisuus

Meidän maalla on perittyjä räsymattoja komea kasa, odottavat vielä uusiokäyttöä. Onneksi ovat säästyneet roskikselta. Tutkailin yhtä söpöliiniä vähän tarkemmin. 

Katkaisin pätkän, tein päihin uudet solmut. Päätin tuoda kotiin ilonpisarana ilahduttamaan.

Matonpätkä ja purkamani matonkuteet ovat kuivia tässä kuvassa. Mieheni äiti ja sisarensa kutoivat tuvassa talviaikaan, kun muuta työtä oli vähemmän. Kangaspuut koottiin joulun jälkeen ikkunan eteen ja keskellä huonetta valaisi 40 wattinen lamppu. Aika hämärää varmasti oli. Ikää matoilla on useita vuosikymmeniä, tämä yksilö saattaa olla 1960-luvulta. Matonkuteiksi leikattiin käytöstä poistetut vaatteet ja muut tekstiilit. Mitään ei haaskattu.

Pihalla voi näppärästi pestä suojapeitteen päällä, pesuaineena biohajoava astianpesuaine. Kastelukannusta sitten vaan leppoisasti valuttelee huuhteluvettä tarpeen mukaan. Ylimääräisen veden saa helposti pois muovin reunan yli.

Märän maton värit loistavat auringon paisteessa vielä kirkkaina.

Maton salaisuus? Halusin tutkia, millaisista kankaista matonkuteet oli leikattu. Miten värikkäät raidat olivat syntyneet. Vuosien käyttö ja pesut olivat haalistaneet mattoa kauniisti. Aukaisin sykkyrään menneitä, purkamiani matonkuteen soiroja, kastelin ja silitin nauhoiksi. Avattuina punaiset, vihreät ja pari muuten kaunista kangasta paljastivat hyvin säilyneet värinsä. Neutraalia ruskeaa oli myös haluttu mattoa tasapainottamaan, mutta nuo kaksi pehmeää ruskeaa pätkää ovat aika reppanoita, hajoamaisillaan. 

Ihailen, miten taitavasti raitojen värit on sommiteltu ja matto kudottu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Arkiselta tuntuvassa työssä kutoja on käyttänyt omaa taiteellista silmäänsä, luonut taidetta räsymaton muodossa. Hän on maalannut kuteiden väreillä kauniin taideteoksen.

Vesipesu sai kauniin Canaria-ryijyn värit loistamaan

Rakastan vanhojen tekstiilien kanssa touhuamista. Niiden koskettaminen tuo menneet sukupolvet lähelle lämpiminä muistoina. Ryijyn pesin meidän maalla suvun vanhassa pihapiirissä kauniina hellepäivänä.

Halusin kokeilla ryijyn pesemistä vedellä. Asiasta keskusteltiin talvella FB:n Ryijy-ryhmässä puoleen ja toiseen ja tässäkin asiassa jokainen tietysti ajattelee omalla tavallaan. Tämä päivitys on oma kokemukseni ryijyn vesipesusta.

Ostin talvella eräältä rouvalta Aappo Härkösen Canaria-ryijyn, jonka myyjän äiti oli saanut ilmeisesti 50-vuotislahjaksi vuosikymmeniä sitten. Huoneilmasta jää ryijyn pinnalle pölyä ja muuta ilmassa leijuvaa likaa. Pahoja hajuja ei ollut, ryijy oli vaan likainen.

Imuroin ryijyn rivi riviltä ylhäältä alaspäin imurin verhosuulakkeella ja vähimmällä imuteholla. Verkkotekstiilin pala vähensi vielä tehoa entisestään ja suojasi nukkia. Värinkeston testasin tummimmalla nukkalangalla, ilokseni väriä ei vuotanut.

Ryijyn kokoinen pesupaikka rakennettiin latomalla vanhoista tiilistä ja suojapeitteestä kooltaan 2 x 3 metriä.

Pesuveden pitäisi olla suunnilleen + 25 °. Kaivoveteen lisäsin padasta lorauksen kuumaa vettä. Veden paino veti muovia altaaseen päin, suojapeite olisi saanut olla jonkun verran isompi Tiiliä nosteltiin pitämään reunoja paikallaan.

Ryijy laitettiin altaaseen pelkkään veteen kostumaan nukkapuoli alaspäin 15 minuutiksi. Tässä harmaa nurja puoli on jo pesty hellästi sienellä töpöttelemällä biohajoavalla käsitiskiaineella, josta tein mietoa liuosta. Ryijyä käännettiin ja nosteltiin paksun pahviputken ympärille käärittynä. Nukkien suuntaisesti ylhäältä alaspäin, loimilankojen suojaamiseksi. Ryijy imaisee uskomattoman paljon vettä ja painaa sen mukaisesti.

Muovinen suojapeite ryijyn alla helpotti valutuspaikalle siirtymistä. Tässä mennään rinnettä ylöspäin ja vettä valui mukavasti lorottaen pitkin matkaa.

Valutuspaikkana oli klapien kuivatusritilä kuljetuslavoista, päällä myyräverkkoa ja suojapeite löysi lisäkäyttöä aurinkosuojana.

Loppukuivaus navetan vintillä puulaattojen ja myyräverkon päällä.

Pelkkä tuuletus ei olisi tehonnut tähän yksilöön. Kemialliseen pesuun en halunnut viedä. Talvella puhuttiin paljon lumipesusta, mutta senkään suuntaan en liputa ainakaan oman ryijyni osalta. Lumi ei ole puhdasta joka paikassa ja oravia täytyy varoa etteivät pääse nyhtämään raaka-ainetta pesäänsä.

Minulle ryijyn peseminen vedellä oli hieno kesäkokemus ja lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen. Hienot päivät ryijyn kanssa touhutessa.

Vinkki: Ryijyn loppu kuivattamiseen kannattaa varata useita vanhoja lakanoita tai muuta sopivaa kangasta. Nyt on neljäs päivä pesusta ja vielä vaan kankaat ryijyn alla olivat kostuneet painaviksi yön aikana. Ei kun vaan "vaippoja" vaihtamaan. 😊 Ryijyä en ripusta roikkumaan, sen verran painava se on. 

Mannerheim sai seuraa

Tuo Helsingin Sanomien otsikko (31.5.2024) oli varsin yllättävä. Artikkelin valokuvaa katsellessa heräsi hämmennys, mitä ihmettä nyt ovat keksineet. Alastomia naisia ja lapsia, joiden silmistä pulppuaa vettä kuin kasteluletkuista. Oli pakko lukea artikkeli ja lähteä paikan päälle katsomaan tarkemmin, mitä Mannerheimin seurassa olemisella tarkoitetaan. Tässä olevan kuvan olen itse ottanut, ei HS:n.

Teos on tanskalaisen Nina Beierin Women & Children -suihkulähdeveistos, joka on sijoitettu Kiasman vesialtaaseen kahvilan terassin eteen. Se on osa Kansallisgallerian kokoelmia ja on pysyvästi esillä nykyisellä paikallaan.

Taiteilija on kerännyt teoksen patsashahmot Ebay-huutokauppasivustolta ja Meksikon kirpputoreilta. Työskentelyssään hän käyttää usein valmiita, jo olemassa olevia esineitä. Niin tässäkin. Valmiita veistoksia käyttämällä voi luoda uusia vastakkain asetteluja ja kysymyksiä. Lainaan pätkän tekstiä: "Hän on kiinnostunut tavaroihin liittyvien merkitysten tutkimisesta ja tuo samalla esiin maailmassa vaikuttavia valtarakenteita" Teosidea on syntynyt Portugalissa Bom Jesus do Monten kirkossa olevasta suihkulähdeteoksesta, jossa näköaistia kuvaa patsaan silmistä valuva vesi.

Suihkulähdettä katsellessa huomion kiinnittää juurikin naisten ja lasten silmistä kaaressa tursuava vesi. Miksi näin, mitä sillä haetaan? Vaikutelma on vahva, suorastaan voimille käyvä. Ilmeisesti ei ole tarkoitus kertoa surusta ja menetyksistä, päin vastoin ehkä halutaan nostaa naisissa ja lapsissa piilevää voimaa ja selviytymisen tahtoa ja taitoa. Oli miten oli, teos herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. On kiinnostavaa nähdä, miten muiden tekijöiden eritasoisista ja eri aikoina tehdyistä patsaista on syntynyt uusi kokonaisuus.

Helsingin Sanomissa käytettiin ilmaisua "suihkulähdeteos sijoittuu marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan vierelle" Taiteilija ei ole tutustunut Mannerheimin historiaan, siksi hän näkee patsaassa vain miehen ratsailla. Tätä täytyi lähteä katsomaan, miten lähellä Nina Beirin Women & Children -teos on Mannerheimia.

Tässä kuvassa on koko porukka. Mannerheim, naiset ja lapset. Välissä on etäisyyttä runsaasti, Mannerheim on kääntänyt selkänsä, katse kohdistuu eteenpäin ja matka jatkuu. Hän menee menojaan, hevonenkaan ei reagoi mitenkään matkan päässä oleviin hahmoihin. Toisen teoksen henkilöt jatkavat omaa elämäänsä, en tiedä seuraavatko perässä.

Lopputulemana ajattelen, että Women & Children -teos on oikeassa paikassa. Se liittyy selkeästi Kiasman taidemuseoon ja samalla täydentää rakennuksen olemusta juuri taidemuseona. Halutessaan voi viritellä erilaisia pohdintoja, naisten ja lasten roolista maailmassa ja vastakkain asetteluista sukupuolten välillä. Itse en sitä tässä hetkessä tee.

Taide muuttuvassa maailmassa - Nordean taidesäätiön kokoelmanäyttely Didrichsenin taidemuseossa

Olen toki tiennyt pankkien ja yritysten yleensäkin keränneen runsaasti taidetta, mutta tänään päättynyt Nordean taidesäätiön kokoelman esittely Didrichsenissä oli mainio mahdollisuus kurkistaa kokoelman taideaarteisiin ja saada lisää tietoa.

Helsingin Sanomissa oli 23.2.2024 Timo Valjakan mielenkiintoinen artikkeli Nordean taidesäätiön synnystä ja taideaarteiden keräämisestä. Lainaan tekstiä: "Vuosien varrella suomalaiset pankit fuusioituivat kerta toisensa jälkeen. Kun Nordea lopulta syntyi vuosituhannen vaihteessa, oli sillä hallussaan yhteensä yli 10 000 teosta, suurin osa sisustustarkoituksessa hankittua grafiikka.

Noin tuhat taidehistoriallisesti arvokkainta teosta lahjoitettiin erilliselle säätiölle, jotta mahdolliset tulevat fuusiot eivät veisi suomalaisia taideaarteita ulkomaiseen omistukseen."

Didrichsenin taidemuseossa oli nähtävänä 57 teosta. Pieni hipaisu pinnalta, mutta näyttelyyn oli taitavasti koottu teoksia pitkältä aikaväliltä 1800-luvulta 1900-luvun loppuun. Tekniikoita oli laidasta laitaan, öljyvärimaalauksista, akvarellin kautta lasiin, pronssiin ja edelleen ryijyn villalankoihin. Haarukka oli iso, enkä edes kaikkia maininnut.

Otin kännykkäkuvia itseäni kiinnostaneista teoksista. Olihan siellä toki Akseli Gallen-Kallelan Purren valitus vuodelta 1907, kokoelman näyttävin teos, mutta en lähtenyt systemaattisesti dokumentoimaan näyttelyä.

Muutamia teoksia eri aikakausilta ja tekniikoilla

Kaskimaisema Uudeltamaalta Fanny Churberg 

1872 öljy kankaalle. Voimakas ja maskuliininenkin teos.

Esplanadi Albert Lindfors 1892 öljy kankaalle

Ihana Esplanadi silloin kauan sitten

Naisfiguuri Wäinö Aaltonen 

Tämän veistoksen katseleminen ikkunan valon kajossa,

villiviinin lehtien katveessa oli herkkä taide-elämys.

Teoksen luoma tunnelma oli sadunomainen

Reliefi Aimo Tukiainen 

1960 pronssi

Kirsikat Erik Enroth 1971-1972 öljyväri

Tomeran värikäs 1970-luku

   Spektri Eino Ruutsalo 1975 metalliväri

Mare Irma Kukkasjärvi reliefiryijy 1986

Upea Meri ryijy, meren voima ja kauneus

Välimeren aamu Kari Juva 1989 pronssi

Niin runollinen ja monimerkityksellinen

Stabat Mater Timo Sarpaneva 1999 lasiveistos

Sokerina pohjalla upea, mystinen lasiteos

jonka luomia heijastuksia voi ihailla pitkään

  

Onnenpotku kirpputorilla

Poikkesin kirpputorille kankaita katselemaan. 

Ei löytynyt mieluisaa, mutta sen sijaan kohdalle osui Vuorelman ryijylankoja muutama kilo tai siis melkein kolme kiloa. No niin, nyt minulla on oikein laatulankoja ja hymy on herkässä. 

Olen tosin päättänyt ajat sitten, etten osta mitään materiaalia varastoon tyyliin, jospa joskus tarvitsen. On paljon helpompaa tehdä ensin luonnos ja hankkia vasta sitten tarvikkeet. Muuten joutuu miettimään toisin päin, mitä ihmettä näistä teen, mihin ne riittävät. Työlästä touhua, kokemusta on. 

Nyt en pystynyt vastustamaan mielitekoa ja oli vaan yksinkertaisesti pakko nappaista ne mukaan. Kyllä niistä jotain syntyy. Miniryijyjä varmaan. Hyvänä vinkkinä voin käyttää muutamaa keossa olevaa valmista nukkasekoitusta.

Miniryijy Taivaskanavilla

Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja täältä korkealta voin ihailla auringonnousuja ja -laskuja ja muita taivaankannen hetki hetkeltä muuntuvia valoilmiöitä. Siinä oivaltaa oman pienuutensa, jos ei muuten ole sattunut huomaamaan. Värien ja tunnelmien kirjo on loputon ja niiden kauneus saa huokailemaan ah ja voih.

Halusin tehdä pienen ryijyn taivasnäkymistä ja ilmoittauduinkin työväenopiston ryijy-kurssille. Niillä monet ompelevat ryijynsä valmiille pohjakankaalle, mutta en innostunut siitä. Olen kyllä kokeillut. Kaivoin esiin vuosia sitten ostamani Toikan Tiina kuvakudoskehyksen, jotain pientä olen siinä tehnyt, mutta vähiin on jäänyt. Päätin kokeilla, miten onnistun ihan itsekseni.

Kuvakudoskehyksiä on monenlaisia, yksinkertaisimmat voivat olla itsetehtyjä, esim. taulun kehysrimaan voi ryijyä pujotella, niin halutessaan. Omassa kehyksessäni kutominen muistuttaa kangaspuilla tekemistä, valmis ryijy on kangaspuilla kudotun näköinen. Luodaan loimi, niisitään langat eli saadaan kaksi viriötä, joita avataan vuorotellen viriölastalla ja palttinan kutominen onnistuu. Toikalla on hyvät ohjeet ja YouTubesta löytyy selkeä video loimen luonnista ja kehyksen kudontakuntoon laitosta. Hakusanoilla frame weaving netistä löytyy monenlaista materiaalia. Itse pidin Patty Craftin videoista, hyvin tehtyjä ja selkeitä. Löytyvät Patty Craft Weaving instructions sanoilla.

Millainen oma ryijyni olisi? Taivaan värejä toistava, abstrakti, värisekoituksia halusin kokeilla. Entä langat, millaisia käyttäisin? Varsinaiset ryijylangat ovat tiukkakierteisiä eli nukkien päiden kierteet eivät aukene, jos ryijyä käsitellään ja huolletaan hellävaraisesti. (Suomen Käsityön museon sivuilta löytyy ohjeet) Ryijylangat maksavat yli 100 €/kilo, joten tähän kokeiluun en niitä ostanut. Lankoina päätin käyttää langanloppuja omasta varastosta ja kirpputorilta hankittuja. Ryijynukkien kierteiden avautumista päätin pitää koriste-efektinä ja pienenä lisänä ryijyn pintaan.

Taivaskanavilla ryijy, koko 30 x 35 cm

Ryijyn kutominen oli hauskaa ja värisekoitusten tekeminen suorastaan herkkua. Valmista tuli ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Jatkoa seuraa, haluan omalta osaltani laajentaa perinteistä ryijykäsitettä käyttämällä muitakin kierrätysmateriaaleja.