Valkoisen Tiikerin puutarhassa

Valkoisen Tiikerin puutarha ei ollut niin vaan valloitettavissa, vaan löytäminen ja perillepääsy asettivat pieniä haasteita jäisillä poluilla. Kannatti olla päättäväinen ja kavuta rinnettä vaikka pöheikköjä pitkin, polulla ei pysynyt pystyssä.

Olin kuullut Roihuvuoren kirsikkapuistosta, löysin tasaisen kentän, johon oli istutettu ilmeisesti kirsikkapuita. Kylttiä en nähnyt missään ja muistelin jonkun sanoneen, että puisto on yllättävän pieni. Päätin kuitenkin kysyä koiran ulkoiluttajalta, onko tämä tosiaan tässä kaikki.
Kannatti kysyä, hän tiesi että Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on ylhäällä mäellä, jossa on aikaisemmin sijainnut liuskekivilouhos.

Hanamia eli kirsikankukkien katselemisen juhlaa vietetään varsinaisesti alhaalla kirsikkapuistossa, mutta myös Japanilaistyylinen puutarha täyttyy hanamin viettäjistä kirsikkapuiden kukinnan aikana, joka kestää vajaat kaksi viikkoa.

Vastaan tuli Valkoinen Tiikeri ja tiesin päässeeni perille. Tosin tupsahdin Japanilaistyyliseen puutarhaan takakautta, en vieläkään pääportista. Väliäkö sillä.

Valkoisen Tiikerin puutarha
Lännen ilmansuuntaa hallitseva valkoinen tiikeri suojelee
syksyn viisasta kypsyyttä ja illan tyyntä sammumista
ikivanhojen kalliopaasien suojassa.

Paikassa on juhlallinen ja arvokas tunnelma. Mikä siellä olisi ollessa Valkoisen Tiikerin valvoessa ikivanhojen kalliopaasien suojassa illan sammuessa tyynesti. 

Tämän päivityksen omistan vanhimmalle sisarelleni, joka menehtyi vaikeaan sairauteen viisi kuukautta sairastettuaan ja siunattiin hautaan muutama päivä sitten. Suotuisia tuulia uusille purjehduksille, rakas sisko.