Sadan vuoden rakkaus

Meidän Taidejengi ArtSiriuksen näyttely Vallatonta valoa on avoinna Soukan taideseuran Galleria Villisiassa 13.10.2017 asti. 
Vallattoman valon alaotsikkona on Suomi 100.

Jokainen meistä seitsemästä näyttelyyn osallistujasta käsitteli aihetta omaan maailmankuvaansa peilaten. Akvarelleja, akryyliä, puupiirroksia, helmitöitä on esillä ja lisäksi oma teoskokonaisuuteni Sadan vuoden rakkaus, jonka matkassa kuljen omia polkujani. Olen siirtänyt sinnikkäästi hiertäen valokuvien pigmenttiä pähkinäpuulevyille, akryylimaalauspohjalle ja tehnyt siitä pigmenttikalvon.

Sadan vuoden rakkaus

Tarina rakkaudesta maahan, metsiin, ihmisiin.

Kerrottuna hirsien hiutuneen harmaissa vivahteissa,

oksanrei'issä, punamullan lämmössä.

Vanhojen ikkunalasien heijastuksissa.

Elämän kuluttamissa jäljissä.

Oksanpaikka aitan seinän vanhassa hirressä

Monelle näyttelyvieraalle tuttu vaatenaulakon hahmo

Maailman parhaat löylyt saa yli satavuotiaassa saunassa

Navetan ikkuna on saanut pitsiverhot

Pigmenttikalvo, josta olen hiertänyt paperin pois

Hääkuvan siirsin akryylimaalauspohjalle

Valokuvasin kesällä vanhassa pihapiirissä ajatuksella Suomi 100. Mietin miten esitän kuvat näyttelyssä, miten saan niihin enemmän syvyyttä ja elämänsisältöä kuin paperille painettuina. Päädyin siirtämään valokuvapigmenttiä puulevyille saadakseni kuviin käsinkosketeltavaa maalaiselämän tuntua. Tehtävä vaati runsaasti kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä erilaisilla levyillä. Esim. vanerille kuva siirtyy helposti, mutta se on kutakuinkin saman näköinen kuin paperilla, valokuva ei saa lisäarvoa. Lopulta löytyi pähkinäpuulevy, jota oli tullut rautakauppaan muiden levyjen pakkausmateriaalina. Materiaali on kovaa ja hiertäminen hankalaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Puulaatat tuovat mielestäni teokseen eletyn elämän tuntua, karheutta ja kuluneisuutta, mutta myös elämän rikkautta ja runsautta.

For the Love of Freedom

Rakkaudesta vapauteen -näyttely Keravan taidemuseo Sinkassa 29.10.2017 asti! Vielä ehtii käydä katsomassa ja tutustumassa, mitä graffititaide on ja millaisia kehitysvaiheita se on läpikäynyt. 

Usko pois, graffiti on tullut jäädäkseen. Paras totutella ajatukseen, niin kuin näyttelyesite kehottaa.
Sinkan näyttely muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista ensimmäisessä käydään läpi graffitien historiaa valokuvina alkaen 1960-luvun New Yorkista ja myös niiden tulosta Suomeen 1980-luvulla. 

Toisessa osassa päästään nykyaikaan, esillä on tunnettujen suomalaisten tekijöiden graffiteja.

Tässä Actionin teos Act / Helvetica. Akryyli ja spraymaali kuitulevylle 2017

Kirjaimet ovat selkeitä ja kaukaakin luettavissa.

JR Onko niitä olemassa? Spraymaali kankaalle 2017

Osek Hey man, Yo spray. Spraymaali kankaalle 2017

Kolmas osa esittelee postgraffitia taidetta. Herää kysymys, mihin suuntaan graffititaide on menossa? Kuinka pitkälle voidaan puhua graffiteista?

Harvoja naisgraffititaiteilijoita edustaa saksalainen Claudia "MadC" Walde, tässä hänen teoksensa Fragments 15072017. Spray kankaalle.
Tämäntyyppinen teoksen moniosaisuus ja perinteestä poikkeava ripustus on tälllä hetkellä varsin suosittua kuvataiteessa ja omasta mielestäni se on virkistävää. Teos on energinen, kuin räjähdys tai pyörremyrsky riepottaessaan taulun palasia. Graffitteihin kiinteästi kuuluneita tekstejä ei siinä kyllä näy. Lähentyy muuta kuvataidetta, en osaa mieltää sitä graffitiksi, vaan eipä kaikissa muissakaan teoksissa tekstejä näy.

Entä tämä, Traman Zinku taulu, akryyliä ja lehtikultaa kankaalle ja vanerille 2004. Se oli varsinainen yllätys. Tavattoman kaunis ja herkkä, monenlaiseen näyttelyyn sopiva teos. Mikä tekee graffitiksi, vai kertooko tekijän kehityksestä graffiteista eteenpäin vai pelkästään taiteilijan monipuolisuudesta?

Sitten on nämä kolme Skien Details -maalausta, akryyliä ja spraymaalia kankaalle 2017. Ajatuksille alustaa tarjoavia, jo aika kaukana perinteisistä graffiteista olevia. Rajoja on todella venytetty uusiin ulottuvuuksiin, mikä sen parempaa. Taitelija kehittää työskentelyään ja löytää tuoreita oivalluksia.  

 

Näyttelyn nimi on Rakkaudesta vapauteen. Miten se näkyy näissä maalauksissa? Onko se sitä, että kiihkeästä rakkaussuhteesta graffitiin on irrottauduttu vapauteen vai vapauden rakastamisesta tehdä mitä kulloinkin tuntuu hyvältä?

Details teoksissa on kuulautta, ajattelun kirkkautta, oman ajatuksen varmuutta, uskottavuutta. Ei tarvitse huutaa mielipidettään kovaan ääneen.

Lainaan Actonia: Graffitin viesti on yksinkertainen "olen olemassa", mutta sen ymmärtäminen ei aina ole helppoa. "Graffitimaalaaminen on performanssi, joka keskustelee aina maalattavan kohteen ja siihen luotujen ennakko-odotusten kanssa. Prosessin lopputulemana on kirjaimista muodostuva teos, joka on maallikolle vaikeasti lähestyttävä, sanomaltaan jopa eksklusiivinen." 

Jippii! Tänään julkistetaaan ryhmäkoti Puistohelmen vuodenaika maalaukset

Olemme puurtaneet huhtikuun puolesta välistä Puistohelmen piha-alueella ja nyt maalaukset ovat valmiita. Tänään on juhlapäivä ja sääkin suosii oikein mukavasti, nyt ei ainakaan sada.
Kirjoitin Taidejengi ArtSiriuksen blogiin työn etenemisestä ja tein myös videon ottamistani kuvista. Se löytyy YouTubesta tästä linkistä Puistohelmen vuodenajat 
Minulle on tietysti erityisen rakas talvi-maalaus, joka toteutettiin Annelin ja Maijan kanssa. Projektin alussa kuunneltiin ryhmäkodin asukkaiden ja henkilökunnan ajatuksia. Maalauksiin toivottiin konkreetteja asioita, niin kuin tässä lumi, pupu, kuu ja revontulet. Toiveiden pohjalta tehtiin luonnokset, jotka vielä hyväksytettiin henkilökunnalla.
Nyt kohti uusia seikkailuja!

Svanhildillä Vallisaaressa - purjehdusta ja kuvataidetta

Purjelaivakonttori järjestää koko päivän retkiä Vallisaareen Suomenlinnan kupeeseen. Eilen reissussa oltiin kuunari Svanhildillä, johon on talven aikana rakennettu kolmas masto, onpa alus entistä uljaampi. Retkeläisillä oli mahdollisuus osallistua purjeiden nostoon, niin kuin nämäkin reippaat lapset olivat valmiina suorittamaan oman tehtävänsä.

Köysiä riittää ja monia käsipareja tarvitaan. Huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa hommaa.

Vallisaaressa on mielenkiintoisia rakennuksia ja rakennelmia, opastetulla kierroksella saa parhaiten tietoa saaren historiasta ja elämästä. Myös anekdootteja on hauska kuunnella, niiden kautta pääsee mukaan saaren entisaikojen tunnelmaan.

Saaren luonto on omaperäinen ja vertaansa vailla vehreydessään ja monipuolisuudessaan. Poluilla täytyy pysyä oman turvallisuuden vuoksi, luontoa on siivottu ja tarkastettu huolellisesti armeijan jäljiltä, mutta varmuus on parasta.

Ihana ylläri saarikierroksella oli Sanna Saastamoinen-Barrois'n valokuvanäyttely Kasken kierto.
Sanna Saastamoinen on Iisalmessa syntynyt valokuvaaja, kuvataitelija ja suunnittelija, joka palasi Suomeen 17 Pariisin vuoden jälkeen. Suurkaupungissa vietetty aika sai hänet miettimään omia juuriaan ja Suomen luonnon kiertokulkua.

Kasken kierto koostuu Kaavin Telkkämäen luonnosuojelualueella 2012 kuvatusta sarjasta valokuvia. Niissä kuvataan kaskenpolton eri vaiheet tulen sytyttämisestä poltetun alueen loppuharavointiin asti.

Valokuvien ripustaminen pyykkinaruille "lakanoina" roikkumaan on hieno keksintö monella tavoin. Ensinnäkin paikkana on historiallinen miljöö, jota ne hienosti täydentävät. Aivan kuin pyykkipäivä olisi juuri menossa. Valokuvapigmentin siirtäminen ohuelle muoville tekee niistä säänkestäviä ja keveitä. Paperille tulostettuja kuvia ei voi laittaa ulos säiden armoille tai sitten ne täytyy muovittaa ja lopputulos menettäisi keveytensä.

Valokuvat ovat läpinäkyvän ohuita, jolloin taustan luonto, kasvit ja puut tulevat osaksi teosta. Poltettu puu valokuvassa ja elävä, vihreä luonto taustalla ja vielä kun tuuli leppeästi henkäilee, kuva alkaa elää eri muodoissaan, siitä tulee elokuvaa.
Tässä näyttelyssä valaistus vaihtuu jatkuvasti ja säiden mukaan tunnelma on erilainen. Kuivan aurinkoisella säällä voi melkein tuntea tulen polttavan lämmön ja sateella ilma on täynnä märkää, haisevaa savua. 
Sekin on hienoa, miten maanviljelyksen vanha työtapa on tuotu nähtäväksi nykyajan ihmisille, joille pellon raivaaminen kaskeamalla on ihan vieras juttu.
Näyttely on avoinna syyskuun loppuun asti.


Paluupurjehduksella Vallisaaresta Halkolaituriin jotkut moottoriveneilijät jäivät katselemaan ja valokuvaamaan Svanhildiä ja yhdestä paatista kuuluu heleä pikkupojan hihkaisu: "Oletteks te merirosvoja?" Porukalla myönnettiin, että ollaan me.

Hanami - Kirsikankukkien katselujuhla Roihuvuoressa

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt,

myrskytuuli saattaa tempaista

ne yön aikana mukaansa.

Japanilainen sananlasku

Roihuvuoren Kirsikkapuistossa ja Japanilaistyylisessä puutarhassa vietettiin sunnuntaina kirsikankukkien katselun juhlaa Sakuraa tai Hanamia. Pitkittynyt, kylmä kevät siirsi tapahtumaa viikolla, ja sunnuntaina saatiinkin ihailla kirsikkapuita täydessä loistossaan.

Mietin tuon japanilaisen sananlaskun viestiä, ehkä se on kehotus tarttua tilaisuuteen, silloin kun sitä tarjotaan ja jättää sitten kun -ajattelu sikseen. Kukinnan herkkyys ja hetkellisyys ovat varmasti myös syynä kehotukseen ihailla kukkia ajallaan. Mutta mikä on oikea aika, millaisena kirsikankukkia halutaan ihailla? Jos japanilaisen estetiikasta kiinnostuneena lukee sananlaskun, jää mielen pohjalle pieni epäilys, että se ei vaan kuulosta ihan japanilaisen estetiikan mukaiselta ajatukselta. Lainasin sen nettisivuilta, eikä kirjoittajaa mainita nimeltä.

Japanilaiseen kauneuden käsitykseen kuuluu pieni epätäydellisyys, virhe, joka tekee kauneudesta täydellisen. Kirsikankukista sanotaan, että ne ovat kauneimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja se hetki kun tuuli vie ne mennessään on täydellisen kauneuden hetki. Siksi ajatus siitä, että pitäisi varautua tässä heti ja nyt, etteivät kukat vaan ehdi kadota, tuntuu vieraalta.
Hyvän esimerkin epätäydellisen täydellisestä kauneudesta antaa Teemestari Rikyu (1522-1591), joka salli kukkamaljakon vuotavan pisaran kerrallaan, koska se teki astiasta täydellisen.

Japanissa käydään ihailemassa kirsikkapuiden kukintaa myös yöllä kauniisti valaistussa kirsikkapuistossa, Helsingissäkin oli järjestettty yhtenä yönä tällainen mahdollisuus. Yölläkin voi siis valvoa, ettei tuuli pääse salaa tempaisemaan  kukkasia mukaansa. 😊

Porukkaa oli tosi paljon piknikillä, mikä sen hauskempaa, aurinko paistoi täysillä ja tunnelma oli leppoisa. Niin kuin tällä haukulla, joka tarkkaili terhakkaasti menoa ja meininkiä ympärillään. Kaikki koirat käyttäytyivät mallikkaasti. Hienot haukut! 🐕

Juhlaan osallistuu myös runsaasti täällä asuvia japanilaisia. Joillakin oli yllään kauniita kimonoja ja myös pikkutyttömäisiä asuja näkyi kaikkine hörhelöineen, kuin karkkeja konsanaan. Nämä nuoret keskittyivät selfien ottamiseen, söpöä sekin.

Anu Pentikin näyttelyn viimeinen viikko Taidehallissa - vielä ehdit!

Anu Pentikin näyttely Kolme Tilaa on kokonaistaideteos, jonka erilaisissa tiloissa on hyvä viivähtää taidetta ihaillen ja omia ajatuksiaan kuunnellen.
Näyttelyn tilat ovat Korkea taivas, Kivinen maa ja Värikäs paratiisi. Kolme erilaista, toisiaan täydentävää maailmaa. "Elämäniloa, rohkeutta ja kauneutta juhlivissa teoksissa nähdään sekä pohjoisen luonnon karua kauneutta että kirkkaana leiskuvaa väriloistoa." Lainaus on näyttelyesitteestä ja niin sen itsekin koin. Karu, pelkistetty kauneus on omakin juttuni, jotain pohdittavaa täytyy myös olla. Sellaista taidetta tavoittelen minäkin.

Anu Pentik on työstänyt tätä näyttelyä varten yli 5000 kg savea kahdessa vuodessa. Uskomaton määrä fyysistä työtä ja ennen kaikkea valtava taideteos kokonaisuus.

Korkea taivas

Tämä herkän taideteoksen ja korkeasta ikkunasta siivilöityvän valon yhdistelmä loi juhlavan ja rauhoittavan, suorastaan sakraalin tunnelman. Se kehoitti kauneudellaan pysähtymään, katselemaan ja antamaan ajatusten lentää.

Kivinen maa

Rantakivikon "kivet" ovat herkän hauraan näköistä keramiikkaa. Kauniita ja pehmeän puuterisia värisävyiltään.

Värikäs paratiisi

Sali oli täynnä toistaan kauniimpia keramikkakukkia. Kuin kedon kukat, keskenään erilaisia, jokainen oma yksilönsä.


Unikon näköisiä on monta täyteläistä oranssin väristä hehkujaa

 On myös eksoottisia mystisempiä ja väriltään omaperäisiä tummia kukkia

 Sitten oli söpöjä valkoisia ja hempeitä kaunottaria

Siniset oli jostain syystä kerätty yhteen nurkkaan, voi kun nekin olisivat saanet täydentää värien kirjoa muitten kukkien kanssa. Taisivat palella nurkassa yksikseen. Lämmin kohdevalo olisi saanut ne hehkumaan.
Kaikki keramiikkakukat ovat myynnissä, katseeni kiinnittyi jalustoissa oleviin merkkeihin. Punainen on myyty, vihreä tarkoittaa varausta, kaksi vihreää pyörylää tarkoittaa kahta varausta. Olikin mielenkiintoista tutkia, minkä väriset kukat menevät hyvin kaupaksi. Niinhän sitä puhutaan, taisin kuulla äskettäin jonkun näyttelyn jälkeen, että eläintaulut menivät hyvin kaupaksi. 😊

No, arvaatko minkä värisiä kukkia oli mennyt eniten kaupaksi. Hehkuvan punaisia ja oransseja unikoita. Valkoisia kukkia myös, mutta sinisten ressukoiden jalustassa en nähnyt yhtään ostettu tai varattu merkkiä.

Tämäkään rambo kukka ei ollut puhutellut ketään ostajaa, harmi sehän haastaa katsojaa katsomaan tarkemmin.

Oma suosikkini näyttelyn tiloista on Korkea taivas. Kokemukseni näyttelystä oli, saada sukeltaa tyyneyden ja meditoinnin tilaan, jota taustalla kuuluva videon lempeä ja rauhallinen musiikki täydensi. Ainakin aikuiset naiset näyttivät nauttivan näyttelykokonaisuuden kauneudesta, seesteisyydestä ja elämänoivalluksia antavasta rauhasta.

Näyttely on avoinna 14.5. asti. Ensi viikonloppuna la ja su Anu Pentik on paikalla näyttelyssä useamman kerran. Tästä linkistä näet aikataulun:
Anu Pentikin taiteilijatapaamiset Taidehallissa

Kukkamaalari - minäkö?

Olen aina sanonut, etten ole minkään sortin kukkamaalari. En ole oikeastaan maalari ollenkaan. Mieluummin muotoilen materiaalia käsin. Kontakti materiaaliin on tiiviimpi, kun sitä tunnustelee käsillään. Voin kuulostella paremmin, mitä se haluaa kertoa, mihin suuntaan se haluaa viedä teosta.

Tämä kukka ei kuitenkaan kysellyt, haluanko maalata sen vai enkö, se vaan putkahti esiin omasta halustaan.

Abstraktimpi maalaus Merellä ukkosella on lähempänä minua. Karheaa ja pelkistettyä.

Seinämaalaukset ryhmäkoti Puistohelmeen

Taidejengi ArtSirius

Kuvataiteen perusopinnot aloitimme yhdessä syksyllä 2011. Ryhmäytyminen onnistui hienosti, perusopintojen jälkeen olemme järjestäneet yhteisnäyttelyitä, tehneet retkiä ja muuta kiinnostavaa. Nyt on aika tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Olemme mukana maalaamassa Puistohelmen piha-alueen betoniseinämälle eri vuodenaikoja esittävät kuvat. Kirjoitan työn etenemisestä jengin blogiin:
Taidejengi ArtSirius 

Puistohelmen piha-alue

Telineet ovat jo valmiina, voi vaan toivoa, että säät alkaisivat suosia meitä!

Uusi pääsiäismuna kokoelmaani

Vuosi sitten aloittelin pääsiäismuna kokoelmaani. Esittelin ensimmäiset hankinnat 28.3.2016. 

Läksin silloin kirpputoreille etsimään munia, ensin löysin kuvan ukrainalaisen Pisankan.

Toisella retkellä tuli vastaan venäläinen muna ilmeisesti Neuvostoliiton ajoilta.

Tai simsala bim viisi munaa maatuskanuken malliin.

Tänä vuonna päätin ostaa yhden uuden pääsiäismunan. Mikä tahansa hassutus ei minua innosta, vaan jotain aidosti pääsiäiseen liittyvää siinä täytyy olla tai sen täytyy jotenkin liittyä kulttuurihistoriaan. Niin kuin tuo söpö pääsiäismuna Neuvostoliiton ajalta. Silloin ei maalattu kristillisiä toivotuksia.

Tänä vuonna kävin monella kirpparilla, hyvää tarjontaa oli yllättävän vähän, onneksi löysin sentään yhden mieleisen.

Tämä on suomalainen lasimuna, johon on signeerattu Dansson 2005 Helsinki G2L. Olisi kiva tietää, mitä G2L tarkoittaa, en ole vielä itse keksinyt.

Toiselta puolelta muna näyttää pelkältä kauniilta, siniseltä lasiesineeltä.

Väri on hohtavan kirkas, mieleen tulevat esim. Rilan luostarin seinämaalaukset Bulgariassa ja myös Tapiolan ortodoksikirkon maalaukset.

Kun munaa kääntelee auringossa paljastuu sen salaisuus. Kuva-aihe nousee selvästi näkyviin. Maria siinä imettää Jeesus vauvaa. Aihe ei ole kovin yleinen itäisessä kulttuurissa, mutta täällä lännessä katsellaan asioita eri tavalla ja niitä on tehty enemmän. Vanhoissa teoksissa Marian rinta on aika vertauskuvallinen pallukka, mutta tässä rinta on pyöreä, maitoa pursuavan aidon näköinen ja vauva imee pontevasti. Moderni teos, mutta lämminhenkinen ja kaunis. Sen myötä on mukava toivottaa 

Hyvää Pääsiäistä!

Valon ja värin vuoropuhelua Suomen lasimuseossa Riihimäellä

Teresa Almeida on nuori portugalilainen lasitaiteilija ja tutkija, jonka teoksia on esillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä 30.4. asti. Hän käyttää teoksissaan fluoresoivaa lasia, haurasta lasimassaa joka vaihtaa UV-valossa väriään.

Näyttelytila on hämärä ja unenomainen, teosten herkkyys houkuttelee katsomaan pitempään, viihtymään tilassa ja antamaan mielikuvitukselle siivet.

Almeida harrastaa sukeltamista, korallit ja vedenalainen elämä ovat inspiroineet teoksia. Hän ottaa myös kantaa merien tilaan ja ympäristöongelmiin. Taitelija houkuttelee sukeltamaan mukaansa merenpinnan alle näkemään asioita uudella tavalla.

 

Kännykkäkamerani salamavalo taisi välähtää ja tässä näkyy miten ensimmäisen kuvan värit sammuivat. Terve koralli on värikäs, mutta sairaana valkoinen. Kontrasti terveen ja sairaan "korallin" välillä on puhutteleva. Upeat värit palasivat, kun "akvaarion" valaistus syttyi uudelleen.

Suomen lasimuseo Riihimäellä on helmi, jossa on laaja suomalaisen lasinvalmistuksen perusnäyttely designlasista käyttöesineisiin. Sen lisäksi museossa on monipuolisia lyhytnäyttelyitä kuten nyt esillä oleva Teresa Almeidan "Valon ja värin vuoropuhelua". Kannatta poiketa.