Meidän Taidejengi ArtSiriuksen näyttely Vallatonta valoa on avoinna Soukan taideseuran Galleria Villisiassa 13.10.2017 asti.
Vallattoman valon alaotsikkona on Suomi 100.
Jokainen meistä seitsemästä näyttelyyn osallistujasta käsitteli aihetta omaan maailmankuvaansa peilaten. Akvarelleja, akryyliä, puupiirroksia, helmitöitä on esillä ja lisäksi oma teoskokonaisuuteni Sadan vuoden rakkaus, jonka matkassa kuljen omia polkujani. Olen siirtänyt sinnikkäästi hiertäen valokuvien pigmenttiä pähkinäpuulevyille, akryylimaalauspohjalle ja tehnyt siitä pigmenttikalvon.
Valokuvasin kesällä vanhassa pihapiirissä ajatuksella Suomi 100. Mietin miten esitän kuvat näyttelyssä, miten saan niihin enemmän syvyyttä ja elämänsisältöä kuin paperille painettuina. Päädyin siirtämään valokuvapigmenttiä puulevyille saadakseni kuviin käsinkosketeltavaa maalaiselämän tuntua. Tehtävä vaati runsaasti kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä erilaisilla levyillä. Esim. vanerille kuva siirtyy helposti, mutta se on kutakuinkin saman näköinen kuin paperilla, valokuva ei saa lisäarvoa. Lopulta löytyi pähkinäpuulevy, jota oli tullut rautakauppaan muiden levyjen pakkausmateriaalina. Materiaali on kovaa ja hiertäminen hankalaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Puulaatat tuovat mielestäni teokseen eletyn elämän tuntua, karheutta ja kuluneisuutta, mutta myös elämän rikkautta ja runsautta.
Vallattoman valon alaotsikkona on Suomi 100.
Jokainen meistä seitsemästä näyttelyyn osallistujasta käsitteli aihetta omaan maailmankuvaansa peilaten. Akvarelleja, akryyliä, puupiirroksia, helmitöitä on esillä ja lisäksi oma teoskokonaisuuteni Sadan vuoden rakkaus, jonka matkassa kuljen omia polkujani. Olen siirtänyt sinnikkäästi hiertäen valokuvien pigmenttiä pähkinäpuulevyille, akryylimaalauspohjalle ja tehnyt siitä pigmenttikalvon.
Sadan vuoden rakkaus
Tarina rakkaudesta maahan, metsiin, ihmisiin.
Kerrottuna hirsien hiutuneen harmaissa vivahteissa,
oksanrei'issä, punamullan lämmössä.
Vanhojen ikkunalasien heijastuksissa.
Elämän kuluttamissa jäljissä.
Oksanpaikka aitan seinän vanhassa hirressä
Monelle näyttelyvieraalle tuttu vaatenaulakon hahmo
Maailman parhaat löylyt saa yli satavuotiaassa saunassa
Navetan ikkuna on saanut pitsiverhot
Pigmenttikalvo, josta olen hiertänyt paperin pois
Hääkuvan siirsin akryylimaalauspohjalle
Valokuvasin kesällä vanhassa pihapiirissä ajatuksella Suomi 100. Mietin miten esitän kuvat näyttelyssä, miten saan niihin enemmän syvyyttä ja elämänsisältöä kuin paperille painettuina. Päädyin siirtämään valokuvapigmenttiä puulevyille saadakseni kuviin käsinkosketeltavaa maalaiselämän tuntua. Tehtävä vaati runsaasti kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä erilaisilla levyillä. Esim. vanerille kuva siirtyy helposti, mutta se on kutakuinkin saman näköinen kuin paperilla, valokuva ei saa lisäarvoa. Lopulta löytyi pähkinäpuulevy, jota oli tullut rautakauppaan muiden levyjen pakkausmateriaalina. Materiaali on kovaa ja hiertäminen hankalaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Puulaatat tuovat mielestäni teokseen eletyn elämän tuntua, karheutta ja kuluneisuutta, mutta myös elämän rikkautta ja runsautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti