Svanhildillä Vallisaaressa - purjehdusta ja kuvataidetta

Purjelaivakonttori järjestää koko päivän retkiä Vallisaareen Suomenlinnan kupeeseen. Eilen reissussa oltiin kuunari Svanhildillä, johon on talven aikana rakennettu kolmas masto, onpa alus entistä uljaampi. Retkeläisillä oli mahdollisuus osallistua purjeiden nostoon, niin kuin nämäkin reippaat lapset olivat valmiina suorittamaan oman tehtävänsä.

Köysiä riittää ja monia käsipareja tarvitaan. Huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa hommaa.

Vallisaaressa on mielenkiintoisia rakennuksia ja rakennelmia, opastetulla kierroksella saa parhaiten tietoa saaren historiasta ja elämästä. Myös anekdootteja on hauska kuunnella, niiden kautta pääsee mukaan saaren entisaikojen tunnelmaan.

Saaren luonto on omaperäinen ja vertaansa vailla vehreydessään ja monipuolisuudessaan. Poluilla täytyy pysyä oman turvallisuuden vuoksi, luontoa on siivottu ja tarkastettu huolellisesti armeijan jäljiltä, mutta varmuus on parasta.

Ihana ylläri saarikierroksella oli Sanna Saastamoinen-Barrois'n valokuvanäyttely Kasken kierto.
Sanna Saastamoinen on Iisalmessa syntynyt valokuvaaja, kuvataitelija ja suunnittelija, joka palasi Suomeen 17 Pariisin vuoden jälkeen. Suurkaupungissa vietetty aika sai hänet miettimään omia juuriaan ja Suomen luonnon kiertokulkua.

Kasken kierto koostuu Kaavin Telkkämäen luonnosuojelualueella 2012 kuvatusta sarjasta valokuvia. Niissä kuvataan kaskenpolton eri vaiheet tulen sytyttämisestä poltetun alueen loppuharavointiin asti.

Valokuvien ripustaminen pyykkinaruille "lakanoina" roikkumaan on hieno keksintö monella tavoin. Ensinnäkin paikkana on historiallinen miljöö, jota ne hienosti täydentävät. Aivan kuin pyykkipäivä olisi juuri menossa. Valokuvapigmentin siirtäminen ohuelle muoville tekee niistä säänkestäviä ja keveitä. Paperille tulostettuja kuvia ei voi laittaa ulos säiden armoille tai sitten ne täytyy muovittaa ja lopputulos menettäisi keveytensä.

Valokuvat ovat läpinäkyvän ohuita, jolloin taustan luonto, kasvit ja puut tulevat osaksi teosta. Poltettu puu valokuvassa ja elävä, vihreä luonto taustalla ja vielä kun tuuli leppeästi henkäilee, kuva alkaa elää eri muodoissaan, siitä tulee elokuvaa.
Tässä näyttelyssä valaistus vaihtuu jatkuvasti ja säiden mukaan tunnelma on erilainen. Kuivan aurinkoisella säällä voi melkein tuntea tulen polttavan lämmön ja sateella ilma on täynnä märkää, haisevaa savua. 
Sekin on hienoa, miten maanviljelyksen vanha työtapa on tuotu nähtäväksi nykyajan ihmisille, joille pellon raivaaminen kaskeamalla on ihan vieras juttu.
Näyttely on avoinna syyskuun loppuun asti.


Paluupurjehduksella Vallisaaresta Halkolaituriin jotkut moottoriveneilijät jäivät katselemaan ja valokuvaamaan Svanhildiä ja yhdestä paatista kuuluu heleä pikkupojan hihkaisu: "Oletteks te merirosvoja?" Porukalla myönnettiin, että ollaan me.