"Suomalaiset Berliinissä Facebook" -ryhmän sivulta luin, että Kaiser Wilhelms Gedächtnis Kirchen jouluaaton vesperissä laulettiin kaikki vanhat tutut jouluvirret "Es ist ein Ros entsprungen", "Stille Nacht heilige Nacht"...
Stille Nacht on tietenkin Jouluyö juhlayö, mutta mikä on Es ist ein Ros entsprungen? Mieleen ei noussut yhtään jouluista ruusulaulua. Täällä pohjoisessa on ikkunoissa lähinnä kuurankukkia, metsässä jäkäliä, sieniä ja kääpiä.
Selityksiä alkoi löytyä netistä, melodia on peräisin keskiajalta 1400-luvulta. Erilaisia sanoituksia ja käännöksiä on tehty lukuisia vuosisatojen vieriessä.
"Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan."
Kuinka ollakaan on myös virsi 23:
"On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren
sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen."
Ruusuja, ruusuja. Minulle toteutui ruusujen ihme Suomen pimeässä talvessa, kun osuin ruusujen poistomyyntiin joulun alla.
Hoivasin niitä, yöksi kannoin viileään ja aamulla taas takaisin näkyville. Nautin niiden herkästä kauneudesta, myös niiden tuomasta toivon sanomasta tässä maailmantilanteessa.
Tuokoon tuleva vuosi 2017 kaikille paljon iloa ja onnellisia hetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti