Queensize Berliinissä - Kuningattaria jokainen

Me-näyttelytilan Queensize näyttely naisten elämästä

Esillä on naistaitelijoiden teoksia Olbricht kokoelmasta.

Queensize sanalla tarkoitetaan yleensä isoa sänkyä, kooltaan 1,5 x 2 m. Tässä näyttelyssä sillä viitataan naiseuteen. 

Samalla se kertoo näyttelyn sisällöstä, sängyssä synnytään ja kuollaan, haaveillaan, pelätään, levätään, mutta koetaan myös väkivaltaa.

Näyttely kuvaa naisen elämänkaarta syntymästä kuolemaan.

Lapsuus 

Toiveita, odotuksia, maailma on avoinna edessä

Näyttelyn avaa Monika Baerin teos Ohne Titel Nimetön

Nuoren tytön kasvot leijuvat ilmassa, katse suuntautuu päättäväisenä tulevaisuuteen. 

Hiukset liehuvat tuulessa, mutta kukkien ja perhosten keskellä näkyvät jo vääjäämättömän kuoleman kasvot pääkallon muodossa. 

Vasemman reunan vihreä muoto näyttää levältä tms. Sukeltaako tyttö kuitenkin elämän mereen?

Yleisnäkymää näyttelytilasta 

Lattialla kiemurtelee sadan lasihelmen installaatio Bluttränen Verikyyneleet












                   

Keskellä salia makaa sykkyrällä, matolle painautunut tyttö valtava rotanraato selässään.  

Tyttö näyttää nukkuvan, mieleni teki herätellä hänet pois taakan alta.

Halusin ainakin nappaista rotan pois.

Aikuinen nainen

Näinkö tässä kävi?

Jitka Hanzlován valokuvissa on aikuisia naisia sellaisina kuin he aidosti ovat ja haluavat itsensä esittää. 

Avoimina, itsetietoisina, arkoina, epävarmoina. 

Joy Angela, Chinatown

Vastakohtana ovat Dawn Mellorin groteskit maalaukset, joissa näkyy verinen, väkivallan uhriksi joutunut, kärsivä nainen. Sellainen on esimerkiksi maalaus Mia Farrowsta. 

En liitä sitä blogiini, löydät googlettamalla, jos haluat nähdä sen.

Kuolema

Elämän loppu

Ajattelen, että näyttelyssä esitettävät kuoleman kuvat kertovat fyysisen elämän päättymisestä, mutta myös henkisestä nujerretuksi tulemisesta patriarkaalisessa maailmassa jo elämän aikana. 

Tästä minulla on esimerkkinä Paloma Varga-Weiszin teos Galgenfelt Hirttopaikka. Nämä kolme naista ovat selvästi kuolleita ja ensin mietinkin  keskimmäisen hahmon hivuttavaa kuolemaa.

Sitten teos aukesi vertauskuvaksi, miten naisen elämä voidaan monella tavoin rajata ahtaaksi jo hänen eläessään. 

Kotiin, muihin ihmisiin tai velvoitteisiin sidottuna liikkumatilaa on vähän. Päähän laitettu säkki estää kontaktin ympäristöön. 

Mielenkiintoinen on jalustalle nostettu, lysyssä istuva nainen. 
Jalustalle nostaminen asettaa naisen täydellisyyden roolin. 

Naisella on monta kättä, onko hän äiti, joka ehtii hoitaa kaikki asiat kuntoon? 

Minulle tulee tästä hahmosta mieleen menneiden aikojen japanilaisten aatelisnaisten kohtalo. He saattoivat istua paikallaan elävinä nukkeina viisitoistakin kimonoa päällekkäin puettuina. He eivät välttämättä päässeet lainkaan ulos, eivät edes puutarhaan.

Köyden käyttö ja sitominen viittaavat myös Japaniin, siellähän se on yksi taidemuoto. Suomalaisen köysitaiteilija Tinttu Henttosen mukaan samuraisidonta oli lähinnä häpeäpaalu, mutta perinteeseen kuuluu myös luostarien vaalima henkinen puoli ja eroottinen alakulttuuri.

On hyvä, että näyttely on koottu Olbrichtin kokoelman naistaitelijoiden tuotannosta. 

Näyttelykokemus oli rankka, mutta siellä nähtiin aidosti naisten omia ajatuksia ja kokemuksia naiseudesta. 

Juuri sitä mitä naiset haluavat kertoa elämästään naisena.

Vielä kerran palaan Berliinin nykytaidematkan kokemuksiin. 

Silloin kerron parista taiteilijasta, joiden työhuoneelle pääsimme käymään.