Ensin mielenkiintoinen Michael Beutlerin Moby Dick installaatio Hamburger Bahnhofissa, Berliinin nykytaiteen museossa
Jatkoksi haastava näyttelykokemus Me-museon Queensize näyttelyssä.
Berliinin nykytaiteen museo on nimensä mukaisesti vanha rautatieasema, joka on muutettu taidemuseoksi. Historiallisen hallin metalliset kaaret ja ikkunat ovat edelleen nähtävissä.
Ei voi välttää kysymystä, onko tämä taideteos?
Näyttää ihan työpajalta tai jonkin yrityksen toimitilalta.
Huomio kiinnittyy helposti yksityiskohtiin, materiaaleihin ja tekniikoihin. Mitä kaikkea mielenkiintoista täällä on jo tehty?
Minäkin olisin mielelläni puuhastellut jotain. Ei saa koskea, ei sitten!
Installaatiota työstetään näyttelyn keston ajan. Olisi mielenkiintoista nähdä, miltä siellä näyttää syksyllä näyttelyn päättyessä.
Mistä ihmeestä on kysymys? Mitä taiteilija tarkoittaa teoksellaan?
Oli pakko kaivaa esiin museon näyttelyesite ja ruveta tutkimaan.
Sen mukaan Beutlerin installaatio muuttaa tiloja kuvanveiston käsitteillä ja avaa yleisölle vaihtoehtoisia tilakäsityksiä.
Toisin sanoen, nyt täytyy hypätä paperirullien, kangaskääröjen, pahvien ja keppien materiaaliuden ulkopuolelle ja ajatella niitä sekä kuvanveistoksellisina tekijöinä että tilaa muokkaavina elementteinä. Ok.
Teollisesti valmistetut materiaalit kuten paperi, metalli ja taidetarvikkeet, sekä itse kehitetyt työkalut että koneet muodostavat tilaa muokkaavan kokonaisuuden. Hmm ... Niin ne tekevät.
Beutler kyseenalaistaa myös teollisia tuotantomenetelmiä ja niihin liittyviä taloudellisia vaikutuksia, niiden ekologisuutta. Tärkeä juttu.
Työpajaa tai yritystä muistuttava kokonaisuus aiheuttaa tilapäisen epävarmuuden, jota Beutler pitää teoksensa välttämättömänä osana ja teosta eteenpäin vievänä tekijänä.
Tästä olen samaa mieltä. Beutler joutuu miettimään myös näyttelyn aikana, mihin suuntaan vie teosta. Prosessiin osallistuvat muut henkilöt tuovat myös oman ennalta arvaamattoman elementin. Mielenkiintoista.
Valkoinen rakennelma houkutteli kurkistelemaan sisälle ja ihmettelemään kupolin luomaa tunnelmaa.
Bunkkeri vai jotain Oriental?
On oivaltavaa, että Michael Beutler on ottanut installaationsa lähtökohdaksi vanhan asemarakennuksen historian ja tuonut sinne tämän päivän veistoksellisia materiaaleja ja tilaan hienosti sopivia arkkitehtuurin elementtejä.
Vällillä joutuu kuitenkin kysymään, miten pitkälle nykytaidetta täytyy selittää katsojalle, että hän tavoittaisi taiteiljan ajatusmaailmasta jotain.
Toinen kysymys on tietysti, tarvitseeko katsojan ymmärtää taiteilijan teokselle asettaminia taustoja. Taidetta voi tietysti katsoa monella tavalla.
Queensize näyttely Me-museossa on täysin erilainen kokemus.
Aivan eri maailmasta. Se jää seuraavaan tekstiin.
Auf Wiedersehen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti