Netsuket tulevat Japanista, länsimaista versiota sanalle ei ole. Puhutaan siis netsukesta.
Se on puusta, norsunluusta, posliinista tai esim. metallista tehty pienoisveistos. Alunperin se saattoi olla sopivan muotoinen kivi. Kooltaan noin kolmesta sentistä jopa yhdeksään. Ne esittävät eläimiä, ihmisiä, kasveja, yksittäisiä ja jopa kokonaisia ryhmiä.
Kimonossa ei ole taskuja, vaan rahoja ja muuta tarpeellista kannettiin Obiin eli vyöhön kiinnitettävässä pussukassa tai rasiassa Inrossa. Netsuke pujotettiin obin alta pitämään inro tiukasti paikallaaan. Ojime on helmi tai rengas nyörin kiinnittämiseksi ripustusta varten.
Näin oli vielä 1700 ja 1800 -luvuilla, jolloin miehetkin käyttivät kimonoa. Vähitellen he siirtyivät länsimaiseen pukeutumiseen. Netsuken taru ei päättynyt suinkaan tähän, vaan netsuken valmistus ja keräily ovat arvostettuja edelleen.
Tässä on puusta kaiverrettu suloinen netsuke 1800-luvulta. Kooltaan se on huikeat 31 mm. Oikean puoleisessa kuvassa näkyvät pohjan reijät nyöriä varten. Norsunluinen netsuke Edmund de Waalin kokoelmasta
Ama imettää mustekalaa (4,7 cm) Noin vuodelta 1880.
Edmund de Waal peri isoenoltaan 264:n netsuken kokoelman. Hän joutui merkillisten pikkuesineiden lumoihin ja alkoi selvittää, missä ne ovat kulkeneet ja miten ne ovat säilyneet suvussa läpi 1800- ja 1900- lukujen dramaattisten vaiheiden.
Jänis jolla on meripihkan väriset silmät -kirjan hän kirjoitti tutkimustensa perusteella. Teos kertoo netsukikokoelman vaiheiden lisäksi suvun tarinan viiden sukupolven ajalta. Miten netsukit säilyivät perheellä, vaikka muut taideaarteet ja vauraus hävisivät sodan melskeisiin lähes kokonaan? Teos on nautittavaa luettavaa ja tuo uutta näkökulmaa 1800- ja 1900 -lukujen kuvataiteeseen ja sen keräilyyn,
Edmund de Waal on Lontoossa asuva keraamikko, taidehistorioitsija, kuraattori, University of Westmisterin keramiikan laitoksen professori. www.edmunddewaal.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti