Harri Mäcklin tunnustaa heti HS:n artikkelinsa (5.10.2019) alussa pitäneensä Juhani Harria vain yhtenä menneisyyden nimenä monista. Artikkelin lopussa hän toteaa: "Jos Hildénin näyttely jotain opettaa, niin sen, ettei Harri ole vain nimi monien joukossa vaan poikkeuksellisen hieno taitelija, jota tulee vaalia vielä kun se on mahdollista." Lauseen loppuosa viittaa teosten materiaalien haurauteen.
Kannattaa siis mennä katsomaan 12.1.2020 asti avoinna olevaa Juhani Harrin näyttelyä Sara Hildénin museoon Tampereelle. Itse en ole pitänyt taiteilijaa menneisyyden nimenä, vaan olen palannut teosten äärelle useita kertoja. Tampereella Sara Hildénillä oli edellinen Juhani Harrin näyttely 1995, mutta Espoossa sellainen oli EMMA Espoon Modernin Taiteen museossa 2011-2013. Maailma matkalaukussa, esillä oli noin 70 teosta. Ajallisesti se kattoi neljä vuosikymmentä 1960-2000. Näyttelytekstissä häntä pidetään suomalaisen esinetaiteen uranuurtajana.
Teoksista suuri osa on puulaatikoissa lasilevyn takana. Suljetun lasin takana ne elävät omaa elämäänsä omalla näyttämöllään. Harri käytti runsaasti luonnon elementtejä esim. munankuoria ja muokkasi niitä osaksi teosta.
Taitelijan uralla oli haasteita ja ymmärtäjiä oli vaikea löytää. Arkiesineistä koostettujen teosten taidearvoja kyseenalaistettiin. Voivatko lankarullat olla taidetta? Sara Hildén arvosti, kannusti ja toimi myös mesenaattina.
Kauan sitten
Harrin teokset puhuttelevat myös tänä päivänä, kuten tämä Lapset rannalla vuodelta 1972. Teoslaatikoiden lasipinnat heijastavat varjoja niin hankalasti, että jouduin tyytymään pieneen osakuvaan.Teos muodostuu useista pahvilaatikoihin ahdetuista lapsinukeista hautautumassa hiekkaan. Mieleen nousivat tämän päivän pakolaislasten kohtalot ja mediassa laajasti levinnyt valokuva menehtyneestä pienestä kurdipojasta Turkin rannikolta vuodelta 2015.
Kameraelefantti vuodelta 2000
Juhani Harri menehtyi vuonna 2003, tämä pieni teos eroaa varhaistuotannon runsaudesta minimalismillaan. Ei mitään turhaa, vain kamera ja elefantin jalat. Lainaan taiteilijan omia ajatuksia teoksistaan: ”Työni ovat realistisia. Pidän itseäni todellakin realistina. Jos niissä on esimerkiksi perhosia ja hyönteisiä, niin niissä on perhosia ja hyönteisiä. Kuten Andy Warhol on sanonut, jos haluatte etsiä ja löytää töistäni jotain, se on kaikki työni pinnassa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti