Viime syksynä minulle päätyi käytöstä poistettuja alboja Kesijärven leirikeskuksesta Lopella. Olin kysellyt Kierrätyskeskuksesta loppuunkäytettyjä, mielellään risaisia tekstiilejä omaa taidetyöskentelyäni varten.
Yllättäen sain puuvillaisia alboja, jumalanpalveluspaitoja. Maallikko saa sellaisen ylleen esim. ehtoollisavustajana ja rippikoululaiset konfirmaatiomessussa. Kesijärven leirikeskuksen ensimmäisestä rippikoulusta on tänä vuonna kulunut 60 vuotta. Monta sukupolvea on ehtinyt käydä rippikoulun kauniissa maisemissa Kesijärven rannalla.
Miten ilmaista alboihin kätkeytyvää rukousta ja yhteisöllisyyttä tekstiiliteoksessa? Paljon kangasta, yksi risti ja lisäksi neppareita, ei paljon muuta ollut tarjolla. Yritin kuvitella, mitä kaikkea ihmisten mielessä on pyörinyt ne yllään. Iloa, uskoa, hämmennystä, kysymyksiä, toiveita, pelkoja jne. Miten saan näitä asioita teokseeni?
Miten ilmaista alboihin kätkeytyvää rukousta ja yhteisöllisyyttä tekstiiliteoksessa? Paljon kangasta, yksi risti ja lisäksi neppareita, ei paljon muuta ollut tarjolla. Yritin kuvitella, mitä kaikkea ihmisten mielessä on pyörinyt ne yllään. Iloa, uskoa, hämmennystä, kysymyksiä, toiveita, pelkoja jne. Miten saan näitä asioita teokseeni?
Päädyin levolliseen, loppilaista hengellisyyttä kunnioittavaan ilmaisuun.
Lähdin liikkeelle Kesijärven simpukoiden muodosta, pinosin niitä päällekkäin. Rististä lähtevät aaltomaiset säteet ja pikku hiput heijastavat Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Nepparit edustavat seurakuntalaisia. Yhdessä vaikka erilaisina, toinen toisensa hyväksyen. Teoksen reunojen kankaisiin hain värjäämällä simpukoiden kuorien rikkaita värisävyjä.
Oikeaan alakulmaan kirjoin päärakennuksen sisäänkäynnin yläpuolella olevan ristikuvion.
Matka tämän teoksen rinnalla on kestänyt pitkään, melkein vuoden. Se on ollut antoisaa ja tärkeää aikaa. Kiitos Lopen seurakunnan työntekijöille informaatiosta ja hienoa, että pääsin käymään Kesijärvellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti