Sadan vuoden rakkaus

Meidän Taidejengi ArtSiriuksen näyttely Vallatonta valoa on avoinna Soukan taideseuran Galleria Villisiassa 13.10.2017 asti. 
Vallattoman valon alaotsikkona on Suomi 100.

Jokainen meistä seitsemästä näyttelyyn osallistujasta käsitteli aihetta omaan maailmankuvaansa peilaten. Akvarelleja, akryyliä, puupiirroksia, helmitöitä on esillä ja lisäksi oma teoskokonaisuuteni Sadan vuoden rakkaus, jonka matkassa kuljen omia polkujani. Olen siirtänyt sinnikkäästi hiertäen valokuvien pigmenttiä pähkinäpuulevyille, akryylimaalauspohjalle ja tehnyt siitä pigmenttikalvon.

Sadan vuoden rakkaus

Tarina rakkaudesta maahan, metsiin, ihmisiin.

Kerrottuna hirsien hiutuneen harmaissa vivahteissa,

oksanrei'issä, punamullan lämmössä.

Vanhojen ikkunalasien heijastuksissa.

Elämän kuluttamissa jäljissä.

Oksanpaikka aitan seinän vanhassa hirressä

Monelle näyttelyvieraalle tuttu vaatenaulakon hahmo

Maailman parhaat löylyt saa yli satavuotiaassa saunassa

Navetan ikkuna on saanut pitsiverhot

Pigmenttikalvo, josta olen hiertänyt paperin pois

Hääkuvan siirsin akryylimaalauspohjalle

Valokuvasin kesällä vanhassa pihapiirissä ajatuksella Suomi 100. Mietin miten esitän kuvat näyttelyssä, miten saan niihin enemmän syvyyttä ja elämänsisältöä kuin paperille painettuina. Päädyin siirtämään valokuvapigmenttiä puulevyille saadakseni kuviin käsinkosketeltavaa maalaiselämän tuntua. Tehtävä vaati runsaasti kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä erilaisilla levyillä. Esim. vanerille kuva siirtyy helposti, mutta se on kutakuinkin saman näköinen kuin paperilla, valokuva ei saa lisäarvoa. Lopulta löytyi pähkinäpuulevy, jota oli tullut rautakauppaan muiden levyjen pakkausmateriaalina. Materiaali on kovaa ja hiertäminen hankalaa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Puulaatat tuovat mielestäni teokseen eletyn elämän tuntua, karheutta ja kuluneisuutta, mutta myös elämän rikkautta ja runsautta.

For the Love of Freedom

Rakkaudesta vapauteen -näyttely Keravan taidemuseo Sinkassa 29.10.2017 asti! Vielä ehtii käydä katsomassa ja tutustumassa, mitä graffititaide on ja millaisia kehitysvaiheita se on läpikäynyt. 

Usko pois, graffiti on tullut jäädäkseen. Paras totutella ajatukseen, niin kuin näyttelyesite kehottaa.
Sinkan näyttely muodostuu kolmesta kokonaisuudesta, joista ensimmäisessä käydään läpi graffitien historiaa valokuvina alkaen 1960-luvun New Yorkista ja myös niiden tulosta Suomeen 1980-luvulla. 

Toisessa osassa päästään nykyaikaan, esillä on tunnettujen suomalaisten tekijöiden graffiteja.

Tässä Actionin teos Act / Helvetica. Akryyli ja spraymaali kuitulevylle 2017

Kirjaimet ovat selkeitä ja kaukaakin luettavissa.

JR Onko niitä olemassa? Spraymaali kankaalle 2017

Osek Hey man, Yo spray. Spraymaali kankaalle 2017

Kolmas osa esittelee postgraffitia taidetta. Herää kysymys, mihin suuntaan graffititaide on menossa? Kuinka pitkälle voidaan puhua graffiteista?

Harvoja naisgraffititaiteilijoita edustaa saksalainen Claudia "MadC" Walde, tässä hänen teoksensa Fragments 15072017. Spray kankaalle.
Tämäntyyppinen teoksen moniosaisuus ja perinteestä poikkeava ripustus on tälllä hetkellä varsin suosittua kuvataiteessa ja omasta mielestäni se on virkistävää. Teos on energinen, kuin räjähdys tai pyörremyrsky riepottaessaan taulun palasia. Graffitteihin kiinteästi kuuluneita tekstejä ei siinä kyllä näy. Lähentyy muuta kuvataidetta, en osaa mieltää sitä graffitiksi, vaan eipä kaikissa muissakaan teoksissa tekstejä näy.

Entä tämä, Traman Zinku taulu, akryyliä ja lehtikultaa kankaalle ja vanerille 2004. Se oli varsinainen yllätys. Tavattoman kaunis ja herkkä, monenlaiseen näyttelyyn sopiva teos. Mikä tekee graffitiksi, vai kertooko tekijän kehityksestä graffiteista eteenpäin vai pelkästään taiteilijan monipuolisuudesta?

Sitten on nämä kolme Skien Details -maalausta, akryyliä ja spraymaalia kankaalle 2017. Ajatuksille alustaa tarjoavia, jo aika kaukana perinteisistä graffiteista olevia. Rajoja on todella venytetty uusiin ulottuvuuksiin, mikä sen parempaa. Taitelija kehittää työskentelyään ja löytää tuoreita oivalluksia.  

 

Näyttelyn nimi on Rakkaudesta vapauteen. Miten se näkyy näissä maalauksissa? Onko se sitä, että kiihkeästä rakkaussuhteesta graffitiin on irrottauduttu vapauteen vai vapauden rakastamisesta tehdä mitä kulloinkin tuntuu hyvältä?

Details teoksissa on kuulautta, ajattelun kirkkautta, oman ajatuksen varmuutta, uskottavuutta. Ei tarvitse huutaa mielipidettään kovaan ääneen.

Lainaan Actonia: Graffitin viesti on yksinkertainen "olen olemassa", mutta sen ymmärtäminen ei aina ole helppoa. "Graffitimaalaaminen on performanssi, joka keskustelee aina maalattavan kohteen ja siihen luotujen ennakko-odotusten kanssa. Prosessin lopputulemana on kirjaimista muodostuva teos, joka on maallikolle vaikeasti lähestyttävä, sanomaltaan jopa eksklusiivinen."