Jippii! Tänään julkistetaaan ryhmäkoti Puistohelmen vuodenaika maalaukset

Olemme puurtaneet huhtikuun puolesta välistä Puistohelmen piha-alueella ja nyt maalaukset ovat valmiita. Tänään on juhlapäivä ja sääkin suosii oikein mukavasti, nyt ei ainakaan sada.
Kirjoitin Taidejengi ArtSiriuksen blogiin työn etenemisestä ja tein myös videon ottamistani kuvista. Se löytyy YouTubesta tästä linkistä Puistohelmen vuodenajat 
Minulle on tietysti erityisen rakas talvi-maalaus, joka toteutettiin Annelin ja Maijan kanssa. Projektin alussa kuunneltiin ryhmäkodin asukkaiden ja henkilökunnan ajatuksia. Maalauksiin toivottiin konkreetteja asioita, niin kuin tässä lumi, pupu, kuu ja revontulet. Toiveiden pohjalta tehtiin luonnokset, jotka vielä hyväksytettiin henkilökunnalla.
Nyt kohti uusia seikkailuja!

Svanhildillä Vallisaaressa - purjehdusta ja kuvataidetta

Purjelaivakonttori järjestää koko päivän retkiä Vallisaareen Suomenlinnan kupeeseen. Eilen reissussa oltiin kuunari Svanhildillä, johon on talven aikana rakennettu kolmas masto, onpa alus entistä uljaampi. Retkeläisillä oli mahdollisuus osallistua purjeiden nostoon, niin kuin nämäkin reippaat lapset olivat valmiina suorittamaan oman tehtävänsä.

Köysiä riittää ja monia käsipareja tarvitaan. Huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa hommaa.

Vallisaaressa on mielenkiintoisia rakennuksia ja rakennelmia, opastetulla kierroksella saa parhaiten tietoa saaren historiasta ja elämästä. Myös anekdootteja on hauska kuunnella, niiden kautta pääsee mukaan saaren entisaikojen tunnelmaan.

Saaren luonto on omaperäinen ja vertaansa vailla vehreydessään ja monipuolisuudessaan. Poluilla täytyy pysyä oman turvallisuuden vuoksi, luontoa on siivottu ja tarkastettu huolellisesti armeijan jäljiltä, mutta varmuus on parasta.

Ihana ylläri saarikierroksella oli Sanna Saastamoinen-Barrois'n valokuvanäyttely Kasken kierto.
Sanna Saastamoinen on Iisalmessa syntynyt valokuvaaja, kuvataitelija ja suunnittelija, joka palasi Suomeen 17 Pariisin vuoden jälkeen. Suurkaupungissa vietetty aika sai hänet miettimään omia juuriaan ja Suomen luonnon kiertokulkua.

Kasken kierto koostuu Kaavin Telkkämäen luonnosuojelualueella 2012 kuvatusta sarjasta valokuvia. Niissä kuvataan kaskenpolton eri vaiheet tulen sytyttämisestä poltetun alueen loppuharavointiin asti.

Valokuvien ripustaminen pyykkinaruille "lakanoina" roikkumaan on hieno keksintö monella tavoin. Ensinnäkin paikkana on historiallinen miljöö, jota ne hienosti täydentävät. Aivan kuin pyykkipäivä olisi juuri menossa. Valokuvapigmentin siirtäminen ohuelle muoville tekee niistä säänkestäviä ja keveitä. Paperille tulostettuja kuvia ei voi laittaa ulos säiden armoille tai sitten ne täytyy muovittaa ja lopputulos menettäisi keveytensä.

Valokuvat ovat läpinäkyvän ohuita, jolloin taustan luonto, kasvit ja puut tulevat osaksi teosta. Poltettu puu valokuvassa ja elävä, vihreä luonto taustalla ja vielä kun tuuli leppeästi henkäilee, kuva alkaa elää eri muodoissaan, siitä tulee elokuvaa.
Tässä näyttelyssä valaistus vaihtuu jatkuvasti ja säiden mukaan tunnelma on erilainen. Kuivan aurinkoisella säällä voi melkein tuntea tulen polttavan lämmön ja sateella ilma on täynnä märkää, haisevaa savua. 
Sekin on hienoa, miten maanviljelyksen vanha työtapa on tuotu nähtäväksi nykyajan ihmisille, joille pellon raivaaminen kaskeamalla on ihan vieras juttu.
Näyttely on avoinna syyskuun loppuun asti.


Paluupurjehduksella Vallisaaresta Halkolaituriin jotkut moottoriveneilijät jäivät katselemaan ja valokuvaamaan Svanhildiä ja yhdestä paatista kuuluu heleä pikkupojan hihkaisu: "Oletteks te merirosvoja?" Porukalla myönnettiin, että ollaan me.

Hanami - Kirsikankukkien katselujuhla Roihuvuoressa

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt,

myrskytuuli saattaa tempaista

ne yön aikana mukaansa.

Japanilainen sananlasku

Roihuvuoren Kirsikkapuistossa ja Japanilaistyylisessä puutarhassa vietettiin sunnuntaina kirsikankukkien katselun juhlaa Sakuraa tai Hanamia. Pitkittynyt, kylmä kevät siirsi tapahtumaa viikolla, ja sunnuntaina saatiinkin ihailla kirsikkapuita täydessä loistossaan.

Mietin tuon japanilaisen sananlaskun viestiä, ehkä se on kehotus tarttua tilaisuuteen, silloin kun sitä tarjotaan ja jättää sitten kun -ajattelu sikseen. Kukinnan herkkyys ja hetkellisyys ovat varmasti myös syynä kehotukseen ihailla kukkia ajallaan. Mutta mikä on oikea aika, millaisena kirsikankukkia halutaan ihailla? Jos japanilaisen estetiikasta kiinnostuneena lukee sananlaskun, jää mielen pohjalle pieni epäilys, että se ei vaan kuulosta ihan japanilaisen estetiikan mukaiselta ajatukselta. Lainasin sen nettisivuilta, eikä kirjoittajaa mainita nimeltä.

Japanilaiseen kauneuden käsitykseen kuuluu pieni epätäydellisyys, virhe, joka tekee kauneudesta täydellisen. Kirsikankukista sanotaan, että ne ovat kauneimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja se hetki kun tuuli vie ne mennessään on täydellisen kauneuden hetki. Siksi ajatus siitä, että pitäisi varautua tässä heti ja nyt, etteivät kukat vaan ehdi kadota, tuntuu vieraalta.
Hyvän esimerkin epätäydellisen täydellisestä kauneudesta antaa Teemestari Rikyu (1522-1591), joka salli kukkamaljakon vuotavan pisaran kerrallaan, koska se teki astiasta täydellisen.

Japanissa käydään ihailemassa kirsikkapuiden kukintaa myös yöllä kauniisti valaistussa kirsikkapuistossa, Helsingissäkin oli järjestettty yhtenä yönä tällainen mahdollisuus. Yölläkin voi siis valvoa, ettei tuuli pääse salaa tempaisemaan  kukkasia mukaansa. 😊

Porukkaa oli tosi paljon piknikillä, mikä sen hauskempaa, aurinko paistoi täysillä ja tunnelma oli leppoisa. Niin kuin tällä haukulla, joka tarkkaili terhakkaasti menoa ja meininkiä ympärillään. Kaikki koirat käyttäytyivät mallikkaasti. Hienot haukut! 🐕

Juhlaan osallistuu myös runsaasti täällä asuvia japanilaisia. Joillakin oli yllään kauniita kimonoja ja myös pikkutyttömäisiä asuja näkyi kaikkine hörhelöineen, kuin karkkeja konsanaan. Nämä nuoret keskittyivät selfien ottamiseen, söpöä sekin.

Anu Pentikin näyttelyn viimeinen viikko Taidehallissa - vielä ehdit!

Anu Pentikin näyttely Kolme Tilaa on kokonaistaideteos, jonka erilaisissa tiloissa on hyvä viivähtää taidetta ihaillen ja omia ajatuksiaan kuunnellen.
Näyttelyn tilat ovat Korkea taivas, Kivinen maa ja Värikäs paratiisi. Kolme erilaista, toisiaan täydentävää maailmaa. "Elämäniloa, rohkeutta ja kauneutta juhlivissa teoksissa nähdään sekä pohjoisen luonnon karua kauneutta että kirkkaana leiskuvaa väriloistoa." Lainaus on näyttelyesitteestä ja niin sen itsekin koin. Karu, pelkistetty kauneus on omakin juttuni, jotain pohdittavaa täytyy myös olla. Sellaista taidetta tavoittelen minäkin.

Anu Pentik on työstänyt tätä näyttelyä varten yli 5000 kg savea kahdessa vuodessa. Uskomaton määrä fyysistä työtä ja ennen kaikkea valtava taideteos kokonaisuus.

Korkea taivas

Tämä herkän taideteoksen ja korkeasta ikkunasta siivilöityvän valon yhdistelmä loi juhlavan ja rauhoittavan, suorastaan sakraalin tunnelman. Se kehoitti kauneudellaan pysähtymään, katselemaan ja antamaan ajatusten lentää.

Kivinen maa

Rantakivikon "kivet" ovat herkän hauraan näköistä keramiikkaa. Kauniita ja pehmeän puuterisia värisävyiltään.

Värikäs paratiisi

Sali oli täynnä toistaan kauniimpia keramikkakukkia. Kuin kedon kukat, keskenään erilaisia, jokainen oma yksilönsä.


Unikon näköisiä on monta täyteläistä oranssin väristä hehkujaa

 On myös eksoottisia mystisempiä ja väriltään omaperäisiä tummia kukkia

 Sitten oli söpöjä valkoisia ja hempeitä kaunottaria

Siniset oli jostain syystä kerätty yhteen nurkkaan, voi kun nekin olisivat saanet täydentää värien kirjoa muitten kukkien kanssa. Taisivat palella nurkassa yksikseen. Lämmin kohdevalo olisi saanut ne hehkumaan.
Kaikki keramiikkakukat ovat myynnissä, katseeni kiinnittyi jalustoissa oleviin merkkeihin. Punainen on myyty, vihreä tarkoittaa varausta, kaksi vihreää pyörylää tarkoittaa kahta varausta. Olikin mielenkiintoista tutkia, minkä väriset kukat menevät hyvin kaupaksi. Niinhän sitä puhutaan, taisin kuulla äskettäin jonkun näyttelyn jälkeen, että eläintaulut menivät hyvin kaupaksi. 😊

No, arvaatko minkä värisiä kukkia oli mennyt eniten kaupaksi. Hehkuvan punaisia ja oransseja unikoita. Valkoisia kukkia myös, mutta sinisten ressukoiden jalustassa en nähnyt yhtään ostettu tai varattu merkkiä.

Tämäkään rambo kukka ei ollut puhutellut ketään ostajaa, harmi sehän haastaa katsojaa katsomaan tarkemmin.

Oma suosikkini näyttelyn tiloista on Korkea taivas. Kokemukseni näyttelystä oli, saada sukeltaa tyyneyden ja meditoinnin tilaan, jota taustalla kuuluva videon lempeä ja rauhallinen musiikki täydensi. Ainakin aikuiset naiset näyttivät nauttivan näyttelykokonaisuuden kauneudesta, seesteisyydestä ja elämänoivalluksia antavasta rauhasta.

Näyttely on avoinna 14.5. asti. Ensi viikonloppuna la ja su Anu Pentik on paikalla näyttelyssä useamman kerran. Tästä linkistä näet aikataulun:
Anu Pentikin taiteilijatapaamiset Taidehallissa