Seinämaalauksia katsomassa lapsuuteni kapungissa Porissa
Ilokseni luin, että Pori oli yksi ensimmäisistä muraaleihin myönteisesti suhtautuvista kaupungeista. Kaupunkikuvaa kehitetään määrätietoisesti, asiasta voi lukea Elävä Pori hankkeen sivuilta. https://elavapori.wordpress.com/
Asuin lapsena Kokemäenjoen rannalla, keskellä vanhaa Poria, Etelärantakadulla. Keski-Porin kirkkoa vastapäätä, Porin Puuvillatehdas oli joen toisella rannalla. Rakastan merta, merellä kulkemista ja veneveistämön tuoksut painuivat mieleen jo lapsena. Voin nytkin istuskella puualusten keskellä aistimassa niiden tunnelmaa ja kertomia tarinoita.
Tämä karhu vartioi Porin Raatihuonetta, sitä olen silittänyt monet kerrat
Porin Raatihuone joulukuun auringonpaisteessa
Ennen muraalikuvia on vielä esiteltävä Porin teatteri, jossa käytiin naapurin tädiltä saaduilla vapaalipuilla. Hän oli Porin teatterin näyttelijä Aino Mantsas, elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Matti Kassilan aviopuoliso. Teatteri on nyt peruskorjauksessa, sen kaunista salia en päässyt tällä kertaa katsomaan. Mainospylväässä on julisteita pitkältä ajalta, onko se avattu taideteokseksi kertomaan taiteen ja kulttuurin historian kerroksellisuudesta?
Pori on tosiaan ensimmäisiä kaupunkeja Suomessa, joissa muraaleihin suhtauduttiin myönteisesti. Helsingissä oli kymmenen vuoden ajan Töhryt pois -kampanja, joka suhtautui katutaiteeseen aika lailla yksioikoisesti, jopa kriminalisoimalla sitä. Tänä vuonna on Helsinkiin ilmestynyt lukuisa määrä uusia muraaleja, asenneilmasto on muuttunut.
Porin vanhimpia on Gallen-Kallelankadun ja Antinkadun kulmassa kerrostalon päädyssä oleva teos.
Maalaus on nykyisiin seinämaalauksiin verrattuna hillitty värimaailmaltaan ja muutenkin informatiivinen kuvaus kaupungin elämästä.
Tämä muutaman vuoden takainen seinämaalaus on toteutettu osana Pori Jazz festivaalia. Materiaalit kustansi Paulig, mikä ilmeisesti selittää hahmon päätä esittävän kahvikoneen.
Antinkatu 12
Antinkatu 35
Tuoreita teoksia löytyy parikin Antinkadulta, tekijänä Multiccoloured Dreams MCD taitelijakollektiivi. Aiheina ovat olleet Porin satama, musiikki ja tietysti Porin vaakunan Karhu. Samalta ryhmältä on uusia teoksia myös Helsingissä.
Porin tuorein on Selim Palmgren opiston seinään Jussi TwoSevenin maalaama vaikuttava ja erilainen karhu. Jussi on maalannut karhuja myös Espoon keskustan lähellä alikulkutunneleihin. Taiteilija-tägin laittaminen näin isona keskelle teosta voi herättää ajatuksia graffiteista. Kyllähän tämä karhu karjuu. Nuorten opiskelijoiden mielestä tägin paikka on varmasti yes.
Kyselin tavallisilta porilaisilta, mitä mieltä he ovat kaupungin hienoista muraaleista. Ensimmäinen reaktio oli Ai siis niinku, mitä? No, sitten vähän juteltiin, että seinämaalauksista sillä ja tällä kadulla. Ai ne, jaa. Kukaan ei paheksunut, mutta kukaan ei myöskään innostunut erityisesti kehumaan. Ehkä maalaukset ovat niin huomaamaton osa kaupunkikuvaa, ettei niitä erikseen tarkastella arkipäivän keskellä. Yksi rouva vähän tuhahti, että ne vaan ilmestyvät jostain, eikö niiden pitäisi olla ammattitaiteilijoiden tekemiä. Sitähän ne ovat ja luvan kanssa tehtyjä.
