Vanhan joululaulun arvoitus

"Suomalaiset Berliinissä Facebook" -ryhmän sivulta luin, että Kaiser Wilhelms Gedächtnis Kirchen jouluaaton vesperissä laulettiin kaikki vanhat tutut jouluvirret "Es ist ein Ros entsprungen", "Stille Nacht heilige Nacht"...





Stille Nacht on tietenkin Jouluyö juhlayö, mutta mikä on Es ist ein Ros entsprungen? Mieleen ei noussut yhtään jouluista ruusulaulua. Täällä pohjoisessa on ikkunoissa lähinnä kuurankukkia, metsässä jäkäliä, sieniä ja kääpiä.



Selityksiä alkoi löytyä netistä, melodia on peräisin keskiajalta 1400-luvulta. Erilaisia sanoituksia ja käännöksiä on tehty lukuisia vuosisatojen vieriessä.

Tuttu kaunis joululaulu alkaa:
"Tuo armon valkokyyhky
nyt viestin maailmaan.
Jo laantuu tuskan nyyhky,
käy toive versomaan."

Kuinka ollakaan on myös virsi 23:
"On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut.
On pyhä kirja suuren
sen ihmeen kertonut.
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen."

Ruusuja, ruusuja. Minulle toteutui ruusujen ihme Suomen pimeässä talvessa, kun osuin ruusujen poistomyyntiin joulun alla. 

Hoivasin niitä, yöksi kannoin viileään ja aamulla taas takaisin näkyville. Nautin niiden herkästä kauneudesta, myös niiden tuomasta toivon sanomasta tässä maailmantilanteessa.

Tuokoon tuleva vuosi 2017 kaikille paljon iloa ja onnellisia hetkiä!

Pieni Salaisuus -video

Pieni Salaisuus -videolla toivotan kaikille

Iloista Joulua ja Onnellista Vuotta 2017!

Video löytyy tästä osoitteesta YouTubessa:  Joulutonttujen Pieni Salaisuus

Kävin valokuvaamassa Tonttuja ja Joulupukkeja Kierrätyskeskuksen kaupassa Espoon Suomenojalla. Videollani on joulun taikavoiman lisäksi viesti, joulunväkeä voi hankkia myös kierrätettynä. On mielenkiintoista tutkia tonttuja ja miettiä, milloin ne on tehty. Onko kädessä oikea Tonttu, ikää jo ainakin sata vuotta? Täytyy kuulostella, mitä se haluaa kertoa, vai onko kaikki salaista jouluun asti. Onko vielä monta yötä jouluun?

Muraaleja Porissa

Seinämaalauksia katsomassa lapsuuteni kapungissa Porissa

Ilokseni luin, että Pori oli yksi ensimmäisistä muraaleihin myönteisesti suhtautuvista kaupungeista. Kaupunkikuvaa kehitetään määrätietoisesti, asiasta voi lukea Elävä Pori hankkeen sivuilta. https://elavapori.wordpress.com/

Asuin lapsena Kokemäenjoen rannalla, keskellä vanhaa Poria, Etelärantakadulla. Keski-Porin kirkkoa vastapäätä, Porin Puuvillatehdas oli joen toisella rannalla. Rakastan merta, merellä kulkemista ja veneveistämön tuoksut painuivat mieleen jo lapsena. Voin nytkin istuskella puualusten keskellä aistimassa niiden tunnelmaa ja kertomia tarinoita.

 

 Tämä karhu vartioi Porin Raatihuonetta, sitä olen silittänyt monet kerrat

Porin Raatihuone joulukuun auringonpaisteessa

Ennen muraalikuvia on vielä esiteltävä Porin teatteri, jossa käytiin naapurin tädiltä saaduilla vapaalipuilla. Hän oli Porin teatterin näyttelijä Aino Mantsas, elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Matti Kassilan aviopuoliso. Teatteri on nyt peruskorjauksessa, sen kaunista salia en päässyt tällä kertaa katsomaan. Mainospylväässä on julisteita pitkältä ajalta, onko se avattu taideteokseksi kertomaan taiteen ja kulttuurin historian kerroksellisuudesta?

Pori on tosiaan ensimmäisiä kaupunkeja Suomessa, joissa muraaleihin suhtauduttiin myönteisesti. Helsingissä oli kymmenen vuoden ajan Töhryt pois -kampanja, joka suhtautui katutaiteeseen aika lailla yksioikoisesti, jopa kriminalisoimalla sitä. Tänä vuonna on Helsinkiin ilmestynyt lukuisa määrä uusia muraaleja, asenneilmasto on muuttunut.

Porin vanhimpia on Gallen-Kallelankadun ja Antinkadun kulmassa kerrostalon päädyssä oleva teos.

Maalaus on nykyisiin seinämaalauksiin verrattuna hillitty värimaailmaltaan ja muutenkin informatiivinen kuvaus kaupungin elämästä. 

Tämä muutaman vuoden takainen seinämaalaus on toteutettu osana Pori Jazz festivaalia. Materiaalit kustansi Paulig, mikä ilmeisesti selittää hahmon päätä esittävän kahvikoneen. 

Antinkatu 12

Antinkatu 35

Tuoreita teoksia löytyy parikin Antinkadulta, tekijänä Multiccoloured Dreams  MCD taitelijakollektiivi. Aiheina ovat olleet Porin satama, musiikki ja tietysti Porin vaakunan Karhu. Samalta ryhmältä on uusia teoksia myös Helsingissä.

Porin tuorein on Selim Palmgren opiston seinään Jussi TwoSevenin maalaama vaikuttava ja erilainen karhu. Jussi on maalannut karhuja myös Espoon keskustan lähellä alikulkutunneleihin. Taiteilija-tägin laittaminen näin isona keskelle teosta voi herättää ajatuksia graffiteista. Kyllähän tämä karhu karjuu. Nuorten opiskelijoiden mielestä tägin paikka on varmasti yes.

Kyselin tavallisilta porilaisilta, mitä mieltä he ovat kaupungin hienoista muraaleista. Ensimmäinen reaktio oli Ai siis niinku, mitä? No, sitten vähän juteltiin, että seinämaalauksista sillä ja tällä kadulla. Ai ne, jaa. Kukaan ei paheksunut, mutta kukaan ei myöskään innostunut erityisesti kehumaan. Ehkä maalaukset ovat niin huomaamaton osa kaupunkikuvaa, ettei niitä erikseen tarkastella arkipäivän keskellä. Yksi rouva vähän tuhahti, että ne vaan ilmestyvät jostain, eikö niiden pitäisi olla ammattitaiteilijoiden tekemiä. Sitähän ne ovat ja luvan kanssa tehtyjä.

Tonttu Hulivili Kaunialan sotavammasairaalassa

Hei, pääsin mukaan vierailulle Kaunialan sotavammasairaalaan

Minua vähän jännitti. Nimikin oli vähän pelottava. En tiennyt ollenkaan, että sellainen sairaala on olemassa. Meillähän on rauha tässä maassa. 

Pomo kertoi, että Suomen viime sodissa 1939-1945 vammautui pysyvästi noin 96000 henkilöä. Osa oli rintamalla olleita sotilaita ja sitten oli siviilisotainvalideja. Vaikeimmin loukkaantuneille tarvittiin erikoishoitoa ja oma sairaala eli Kauniala.

Sodan päättymisestä on yli 70 vuotta, siksi veteraanit ja invalidit ovat jo yli 90-vuotiaita. On hurjaa ajatella, että he olivat nuoria miehiä, melkein poikia, kun joutuivat sotaan. Nuoria naisia ja tyttöjä oli myös monissa sota-ajan tehtävissä.

Tässä kuvassa on vanha päärakennus, joka valmistui 1910 Kauniaisten kylpyläksi. Naistenklinikka oli sotien aikana evakossa tässä rakennuksessa. Vauvojakin on syntynyt täällä, jep.

Heti mennessä piti sairaalan aulassa desinfioida kädet, ettei vaan vie pöpöjä mukanaan sairaalaan ja tartuta ketään.

Sama temppu poislähtiessä, puhtaus on puoli ruokaa. Se on niitä vanhojen ihmisten juttuja.

Suomen itsenäisyys on Kaunialassa hirveän tärkeä asia, jota kunnioitetaan. Monella on vielä omia kokemuksia sota-ajasta.

Itsenäisyspäivä on ihan kohta 6. joulukuuta, silloin Kaunialassa on arvokas tilaisuus juhlasalissa. Finlandia hymni soi jo sunnuntainakin.

Monet sytyttävät kotona kynttilän tai kaksi ikkunalaudalle itsenäisyyden kunniaksi. Suomi on ollut itsenäinen jo 99 vuotta. Ensi vuosi on juhlavuosi, 100 vuotta tulee täyteen.


Kaunialassa on kodikasta ja rauhallista, mutta me pienet tontut saatamme pitkästyä aika nopsaan. Siksi täytyi tehdä pieniä tutkimusmatkoja käytävällä. Potilaat ovat mukavia ja ystävällisiä, juttelivat kyllä mielellään, mutta heitä ei ole lupa valokuvata.

Tässä on käsien kuntosalin tarvikkeita. Vaahtomuovisia sydämiä puristamalla voi kehittää sormien toimintaa ja lisäksi on erilaisia palloja näppäryyden harjoittelemiseen. Sydänhalit kaikilta pieniltä ja isoilta tontuilta sinne Kaunialaan!

Sitten hyppäsin pyörätuolin kyytiin ja viuuh! lähdin kelailemaan pitkin käytäviä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2016 
Suomi 99 v.! 

Toivottaa Tonttu Hulivili

Kännykkäkuvausta Hanikassa

Lämmin lauantai houkutteli ulkoilemaan, aurinko paistoi pitkästä aikaa. Ei sentään täydeltä taivaalta, silloin tällöin hetken kuitenkin.

Viime aikoina olen toistuvasti kuullut sanottavan, että paras kamera on mukana oleva kamera, useimmiten kännykän kamera. Niinhän se tietysti on, mutta halusin testata kännykkäni kuvausominaisuuksia, mihin ne yltävät. Etukamera on kooltaan 13 mega pixeliä.

Sää oli mainio graffitien kuvaamiseen, vaihtelevan aurinkoinen. Puupinnat olivat kosteita ja värit hehkuivat. Hanikan uimarannalta löytyi pari hienoa esimerkkiä pukukoppien seinistä.

Värit ja tarkkuus ok. Aurinko paistaa täydeltä terältä.



















Samoin tämä, mukava muisto. Hienosti voi ihailla tekijän taitoja.

Alla vielä yksityiskohta tästä graffitista.

Graffitien valokuvaamisessa ei ollut ongelmia ja lopputuloksiin olin tyytyväinen.

Toinen kuvauskohde oli erilainen, ihminen, kajakki ja ympäröivää luontoa. Merellelähtöä valmistellut mies suhtautui ystävällisesti kuvauspyyntööni. Siitä vaan, hän sanoi. Ei tarvinnut selitellä mitään, mihin käyttöön valokuvat tulevat.

Aurinko paistoi kauniisti, kuvauskohde oli lähellä. Valokuva ihan ok.

Tässä kajakki oli ehtinyt jo kauemmaksi. Sää oli muuttunut jo puolipilviseksi. 

Nyt ei aurinko enää paistanut, kuva tummui ja alkoi muuttua rakeisemmaksi.

Kuvaussession kokemukset. Kännykkäkamera on hauska nopeissa tilanteissa, parasta on kuitenkin se, että kamera kulkee aina mukana ja on helposti saatavilla. Kännykkäkamerassa on toki pro toiminto, jolla voi tarvittaessa nostaa ISO herkkyyttä, säätää valotusta, mittausta muuttaa yms. Tässä kuvassa ISO herkkyys olisi saanut olla korkeampi.

Järjestelmäkamera on painava mukanakannettavaksi, mutta sen kapasiteetti on aivan toinen ja mahdollisuudet eri luokkaa. Jos lähdetään ottamaan kuvia, jotka halutaan painattaa esim. julisteiksi tai korteiksi, resoluutio saisi olla kyllä korkeampi kuin 72, minkä oma kännykkäkamerani antaa automaattitoiminnolla otetuille kuville. Pixelimäärä tulee yllättävän iso yli 4000 ja sehän riittää todella hyvin digitaalisilla laitteilla katsotuille kuville. Sitä voi hyvin pienentää, jos lähettää kuvan sähköisesti, ettei tiedostokoko tule turhan iso.

Hauska päivä, kännykällä otan kuvia jatkossakin. Täytyy vielä testailla pro toimintoa.

Tonttu Hulivilin maastotutkimuksia

Moi taas!

Eilen käytiin katsomassa, millaista maastoa nykyisen kotini ympärillä on. Mieleni teki jo kovasti saada kuusi parvekkeelle joulua odottamaan. Matkaan siis!

Tarkastimme pulkat pihalla, mutta voi sentään, nehän olivat ihan märkiä, kun aina vaan sataa vettä. Piankos tästä juosta kirmaistaan metsään puita katselemaan!

Hei, onhan täällä lunta, kun kovasti etsii! Koirankakkoja täytyy kyllä varoa tarkkaan, pomo astui suoraan kunnon läjään, hihii! 

Hei, onhan täällä lunta, kierin pyörin yltä päältä kuplissa. Eiku, tämä onkin jotain ihan muuta. Ai, niin tuossa laineet liplottavat sinne ja tänne. Haa, me ollaan merenrannassa. Vautsi!

Mutta nyt juoksen kotiin kuusta koristelemaan. Huomaatko kuinka hienosti jaksan sen kantaa! See you!

Tonttu Hulivili

Saanko esittäytyä? Minä olen Tonttu Hulivili

Ikää minulla on varmasti jo useampi vuosikymmen, mutta ilmestyin vasta viime maanantaina uuteen kotiin. Kolhuja on tullut matkan aikana ja kupla-asuntoni on vähän niin ja näin. Mieleni on kuitenkin aina aurinkoinen ja hymyni hellyttävä. Olen myös hirmuisen innostunut kaikista uusista asioista. Eihän sille mitään voi, kun oikein innostuu!

Tulin tutkimaan kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja tietysti toivottamaan Hyvää Joulua - Merry Christmas! Tämä kuva on meidän ensimmäiseltä kävelyretkeltä, oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun minua valokuvattiin. Hymyjäkin sain!

Yayoi Kusaman Narkissoksen puutarhassa

Yayoi Kusama

Japanilainen kuvataiteilija on 87-vuotias, mutta hän on luvannut työskennellä niin kauan kuin elää ja jatkaa taiteilijana myös seuraavassa elämässään. 

Hän tervehti helsinkiläisiä ennen näyttelyä: 

"Sydämeni on täynnä ihmetystä kun mietin, miten upea tästä hienosta näyttelystä tulee. Rakkaat kauniin Helsingin asukkaat, pyydän, että päästätte taiteen voiman elämäänne ja olette ikuisesti kiitollisia maailmankaikkeudelle. Haluan omistaa tämän rakkauden ja rauhan viestin kaukaa Japanista rakkaille helsinkiläisilleni.” -Yayoi Kusama

Kiitos näyttelystä Yayoi, toiveesi ovat toteutuneet. Eilen oli HAMin Tennispalatissa valtavasti väkeä, kaikenikäisiä ihmisiä, lapsia, perheitä. Innostus oli käsinkosketeltavaa, johdatit näyttelyvieraat osaksi teoksia, ihmiset loivat itse oman version niistä. Katsojan ja taideteoksen rajat hävisivät, peilimaailma tuotti toinen toistaan mielenkiintoisempia näkymiä ja iloa. Parasta marraskuista kaamoshoitoa meille kaikille!

Edellisen kuvan tyttö kurkistaa laatikkoon ja sieltähän sai vaikka selfien!

Välillä tunsi olevansa dalmatialainen, korea koira, joka on jalostettu juoksemaan koristeena vankkureiden vierellä. Kuitenkin pyöreillä täplillä on Kusamalle syvällinen merkitys

"Täplä on muodoltaan kuin aurinko, joka on koko maailman energian symboli ja se on myös levollisen kuun muotoinen... Täplät, pallot ovat tie äärettömyyteen."

Kusama on taiteilijana laaja-alainen, hän on pikän uransa aikana toteuttanut teoksiaan monilla eri tekniikoilla. 

Myös hänen runonsa antavat paljon ajateltavaa elämän ihmeistä, ikääntymisestä,  kuolemasta ja äärettömyydestä.

Videonpätkä huoneesta, 
jossa kuljettiin pallojen keskellä. 

Lattia oli peiliä, mistä syntyi illuusio tilan jatkumisesta äärettömyyteen.

Kerran vielä O tempora o mores!

O tempora o mores! - Oi aikoja oi tapoja!

Viimeksi kerroin Tapiolan kirjaston runovideo sapluunan testaamisesta, jossa olin mukana. Kokemus oli antoisa ja mielenkiintoinen. IPad ei mielestäni oikein taipunut tekstiä sisältävän videon tekoon ja musiikin teolla tuli kiire. Nämä näkyvät lopputuloksessa.

Sen verran jäi kutkuttamaan, että päätin tehdä aivan oman version Movie makerillä. Ottamani valokuvat ja kirjoittamani runo ansaitsivat sen. Halusin myös etsiä mieleiseni musiikin Incompetech:stä. Halusin työstää videon itsenäisesti ja lopputulokseen olen tyyväinen. Toivottavasti sinäkin pidät siitä. Runon ajatus nykyajan menosta on, ettei mitään uutta auringon alla.

Video löytyy täältä

Videorunopajan pilottiprojekti

Ehdotin kesällä Tapiolan kirjastolle videorunopajan järjestämistä

Ajatukseen suostuttiin ja päivämäärät katsottiin valmiiksi. Pajaan ei kuitenkaan ilmestynyt muita kuin minä, harmi etteivät ihmiset huomanneet tätä mahdollisuutta. Kirjastolaiset päättivät kuitenkin toteuttaa pajan pilottina ja samalla testata, miten iPad taipuu videorunon kuvioihin.

Kirjoitin runon O tempora o mores! Oi aikoja oi tapoja! Espoon taidemuseo Emman tuoreen Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn innoittamana.
Näyttely pohtii mm. tuhoaako digitaalisessa maailmassa eläminen ihmisten todellisuudentajun.  Lisää tietoa Emmasta 

Hyviä ja pahoja asioita on aina tapahtunut. Ei ole mitään uutta auringon alla, on yleinen sanonta nykyäänkin, alunperin Raamatusta. Samoille linjoille lähdin minäkin, ei ihminen muutu. Välillä on hyviä, rauhallisia aikoja ja sitten taas jotain muuta.

Koostamani video on Youtubessa: O tempora o mores! - Oi aikoja oi tapoja!

Tekstinä on runoni ja valokuvat olen ottanut Jean-Paul Gaultierin näyttelyssä Tukholman Moderna Museetissa.

Musiikki valmistui iPadillä Jonin toimesta

  

Sen siirtämiseen iPadiltä toiselle tarvittiin datanomiopiskelijan taitoja

Tekstin tekeminen iPadillä on hidasta ja mahdollisuudet ovat rajalliset. Videon muokkaaminen koostamisvaiheessa on hankalaa verrattuna Movie Makeriin, joka on yksinkertainen, ilmainen elokuvatyökalu. Omat tarinani perustuvat aina johonkin pohdintaan, johon tekstiäkin tarvitaan. 

Kiitos Tapiolan kirjastolaisille, oli hienoa saada olla tekemässä jotain aivan uutta!

Sisääntelakointi on alkanut Suomenlinnassa!

Joka syksyinen jännittävä näytelmä käynnistyi tänään Suomenlinnan telakalla! 

Sisääntelakointiviikko on alkanut

Aikataulun mukaan ulkoaltaan portti on avattu tänään purjelaivojen saapumista varten. Siis tuonne sisäportin taakse, meren puolelle. 

Tämä näkymä on viime torstailta.

Kuvassa sisäallas ja sen portti, joka on tarkoitus avata tiistaina.

Viime torstaina sisäaltaassa viimeisteltiin laivojen petejä.

Koko viikon aikataulun löydät Suomenlinnan sivuilta 

http://www.suomenlinna.fi/tapahtumat/sisaeaentelakointiviikko/

Yleisö voi seurata sisääntelakointia kuivatelakan näköalatasanteelta. Se sijaitsee altaan vastakkaisella puolella, muurin suojassa. Sieltä on hyvät näkymät seurata tapahtumia.

Vanhan lentokonehallin kupeessa oli tiaisille ja varpusille jo talviruokaa tarjolla.

Ruuhkaa Suomenlinnan lautalla!

Mitä ihmettä?

Lokakuun loppua eletään ja lautalle täytyi jonottaa! 

Ihan kuin keskellä kesää!

Saareen päästessä mietin, onko syyslomalaisilla joku touhupäivä?

Perilläkin oli paljon porukkaa, kaupunkiin menijät jonottivat kiltisti.

Taitaa olla Pokèmon hurmaa?

Välillä porukalla meni tosi kovaa, kun joku keksi, hei tuolla, niitä on! 

Sitten lauma pisti juoksuksi ja hirmusti kiljuen kaikki lähtivät samaan suuntaan.

Kaiken metelin keskellä tämä mies teki kaikessa rauhassa läppärillä töitä. 

Taisi olla oma lapsi pelin pyörteissä.

Tämä setä naureskeli iloisesti rattaita työntäessään. 
Ei ollut moksiskaan metelistä.

Nämä suloiset kaverukset summasivat päivän saldoa, montako hahmoa olivat bonganneet retken aikana.

Yksi heistä tuumasi, että päivä oli ollut hänen elämänsä paras!

Hmm ... Oli se niin hauskan näköistä touhua, että täytyy varmaan perehtyä tarkemmin! 

Ihan pikkusen googletin, että päähahmot ovat 

Ash Ketchum, Brock, Misty, Tracey Sketchit

May, Max, Dawn, Iris, Cilan

Serena, Clemont ja Bonnie

Pitäisiköhän perehtyä lisää?