Hiljaisuuden maalari Vilhelm Hammershøi

Amos Andersonin taidemuseossa 6.2.–18.5.2015

Tanskalainen Hammershøi (1864–1916) maalasi lukuisia hillittyjä interiöörejä, joissa on selin esitettyjä naisia, useita perättäisiä tiloja ja niiden välisiä ovia, auki tai kiinni tai jotain siltä väliltä. Ikkunoista lankeava valo heijastuu ovien peileihin ja kimaltelee kirkkaana hohtaen. Hän maalasi myös maisemia ja rakennuksia esim. Lontoossa.

Väriasteikostaan Hammershøi on kertonut: ”Miksi käytän vain muutamaa hiljaista väriä? Ei aavistusta. En todellakaan osaa sanoa asiasta mitään. Se tuntuu luonnolliselta, mutta en osaa sanoa miksi.”

Hammershøi ei ole Suomessa kovin tunnettu, maalauksia on täällä vain yksi Kansallisgalleriassa Ateneumin taidemuseossa. Edustava maalaus, joka on esillä Amos Andersonin näyttelyssä.

 BBC:n tuottama dokumentti Michael Palin and the Mystery of Hammershoi  on saanut ihmiset kiinnostumaan taiteilijasta. (Löytyy Youtubesta) 

Palin yrittää selvittää, mitä Hammershøi halusi maalauksillaan sanoa. Miksi hän maalasi naisia takaapäin ja tiloja pikkutarkasti kuvaten? Sen lisäksi hän luo kuvaa taiteilijasta ihmisenä. Palin toteaa lopuksi, että ehkä maalaukset ovat lähinnä maalauksia.

Lueskelin näyttelyjulkaisusta kuvataiteilijoiden, Paul Osipowin ja Ola Billgrenin perusteellista pohdintaa Hammershøin taiteesta.

Tanskalaisen kuvataiteilijan, Per Kirkebyn kommenttipuheenvuoro oli raikkaan virkistävä ja erilainen.

Nuorempana Hammersøin taide ei kiinnostanut, se tuntui pikkusievältä, mutta myöhemmin erityisesti naisia ja nuoria tyttöjä esittävät teokset tekivät hänet ”melkein hulluksi”. "Heidät on maalattu niin aistillisesti."

 Maalauksissa on myös fantastinen valo. Kirkeby esittääkin, että taitelija oli todellisuudessa kiinnostuneempi valosta kuin tilasta.

Näillä eväillä lähdin Amos Andersonille. Heti ensimmäisten maalausten äärellä huokasin, miten elävästi Vilhelm Hammershøi kuvaa valoa sisätiloissa. Näyttelyjulkaisun kuvat eivät pysty sen hienoutta toistamaan, vaan se on nähtävä paikan päällä ihan itse.

Minulle hän on valon maalari. Miten hän voi saada huoneen katon hohtamaan helmiäisen lailla? Ovatko tilat ja ovet vain valon esittämisen välineitä?

Elämänkulkua ja vuosien vierimistä voi seurata teosten sisällöstä.

Interiööreissä ei enää välttämättä ole ihmisiä, naisen sijasta voi olla posliininen kulho valon keskipisteessä. Pöytäliinatkin muuttuvat valkoisista punaisiksi. Huonekaluja on vähemmän tai vain maalauksen reunassa osittain kuvattuina. Vaimo Ida ikääntyy, kuviin ilmestyy teekuppi ja hartiahuivi, myös hänen olemuksensa muuttuu. Taitelijan avioliitto Idan kanssa jäi lapsettomaksi, ja haikeuden voi aistia pariskunnan yhteismuotokuvasta.

Kuitenkin kaiken hillityn ja äärimmäisen herkkyyden keskellä Palin kertoo, miten Hammeshøin veljesten kesäpaikkaan, Vejleniin kokoontui kesäisin miestaiteilijoiden yhteisö. Keväällä tullessa vaatteet poltettiin ja kesän aikana kietouduttiin pelkkään toogaan. Nakuina kuntoiltiin, tietysti harrastettiin kulttuuria ja elettiin hippityyliin. Yes!

Kiitos Vilhelm, annoit pohdittavaa. Säilyköön salaisuutesi!