Turneekestävyys kovilla elokuussa
Ensin kaksi viikkoa puupiirustuskurssilla Aalto avoimessa yliopistossa entisessä Taikissa Arabiassa. Sitten ihana viikko kesäyliopiston japanilaisen estetiikan Teetaide ja runous -kurssilla. Viimeisellä viikolla alkoi ympäristötaiteen kurssi, jonka viimeiset kerrat ovat tällä viikolla.
Yhdessäkään Helsingin juhlaviikkojen konsertissa tai muussa tilaisuudessa en käynyt, mutta kyllä ihan omatekoiset juhlaviikot ovat sentään poikaa.
Oli juhlaa olla Arabiassa puupiirroskurssilla ja peräti kaksi viikkoa. Kurssi oli rakennettu työpajatyyppiseksi. Jos halusi lähteä päivällä kävelylle niin sehän sopi mainiosti, ja illalla sai verstaalla olla kymmeneen asti, jos vaan jaksoi. Välineet olivat huippuluokkaa ja niitä oli runsaasti, ryhmä oli upea ja opettaja Paula Martikainen myös.
Mitä vielä voisin kehua, ai niin tietysti Arabian historiallista miljöötä. Sai olla vanhan suomalainen muotoilun lähteillä. Säätkin suosivat, elokuun helteet alkoivat juuri silloin, ja antoivat oman mausteensa kurssille.
Oli juhlaa olla myös kesäyliopiston japanilaisen estetiikan Teetaide ja runous -kurssilla
Kurssin opettaja dosentti Minna Eväsoja, Japanissa pitkään asuneena osaa kertoa menneistä asioista elävästi ja myös tämän päivän elämästä ajankohtaisesti ilman historian romantisoimaa kuvaa.
Japanilainen estetiikka on minulle kerta kaikkiaan ah, voih ja ihanaa juttu. Mistä moinen? Estetiikan pohjana ovat taiteet eri muodoissaan, taiteen eri lajit limittyvät toisiinsa, mikä sopii minulle, monen tekniikan käyttäjälle hyvin. Helposti ajatellaan, että esm. Ikebana on vaan jotain naisten touhua, jossa asetellaan kukkia ja oksia kauniisti maljakkoon. Mutta Ikebana on kukkien asettelutaidetta, jota alunperin harjoittivat samurait siis sotilaat. Japanilaisen ajattelun taustalla on vahvasti Zen buddhismin vaikutus.
Teetaiteesta voi ajatella, että kyse on vaan teen nauttimisen hetkestä, mutta se pitää sisällään hyvin tarkkoja sääntöjä, mitä mikin asia tarkoittaa ja miten pitää toimia. Esim. jos saa teekulhon ennen naapuria, täytyy kumartaa hänelle pahoittelun merkiksi siitä, että nauttii teen ennen häntä.
Pisimmillään teeseremonia voi kestää neljä tuntia. Voi polviparat kun niiden päällä pitäisi istua kaiken aikaa. Teehuone on määritelty tarkasti, montako tatamia, siis mattoa, se on kooltaan, missä kirjakäärö ja kukat ovat jne. Myös ympäröivä puutarha on suunniteltu tarkkaan ja myös toimet miten ja missä oleillaan teeseremonian aikana. Astiat symboloivat eri asioita ja monilla niistä on nimet, usein runolliset. Runoutta on aina harjoitettu, aikanaan oli tärkeää olla kaunis ja osata kirjoittaa runoja. Mekin kirjoitimme haikuja ja tankoja kurssilla. Tätä listaa riittäisi aivan hirmuisesti.
Suomessa on yksi aito japanilainen teehuone ja se on Suomenlinnassa.
Tässä sisäänkäynti teehuoneeseen, kaunis puuverhoilu näkyy. Japanilaiset puusepät olivat täällä rakentamassa ja viimeistelemässä omalla ammattitaidollaan. Tehtävä oli haastava historiallisessa linnoituksessa, jossa esim. teehuoneen kattorakennelmia ei ollut lupa kiinnittää tilan kattoon. Viihtyisä ja harmoninen paikka siitä tuli.
Tässä erikseen teehuoneen huomaamaton nimikyltti Tokuyuan. Ylemmässä kuvassa se on oven vasemmassa reunassa oleva pieni messinkilaatta. Sen suurempaa mainostaulua ei ole, tarkkana on oltava, ettei mene ohi.
Sinne ei voi piipahtaa kuin tavalliseen kahvilaan, vaan menosta täytyy sopia etukäteen. Meillä oli kurssin aikana tilaisuus vierailla siellä asiantuntijan opastamana ja nauttia hienoa japanilaista teetä, Manzaa, joka valmistetaan uusimmista, pienistä teelehdistä. Lehdet kuivataan ilmavirrassa niin että lehdiruodit putoavat pois ja teestä tulee puuterimaista. Massa sekoitetaan vispilällä kuumaan veteen ja tee nautitaan kaikkineen eli lehtiaineista ei siivilöidä pois. Teellä on lukuisia terveysvaikutteita ja terveelliseltä se maistuikin.
Karamellit nautitaan erikseen ennen teetä. Jokaiselle on varattu yksi kumpaakin lajia. Kulmikkaat näyttivät Fazerin Pihlajanmarja karamelleilta, hienoa että suomalaiset makeiset voivat toimia teeseremoniassa.
Tässä vielä teeastiat odottamassa seuraavaa käyttöä. Seremoniaan kuuluu, että kulhot puhdistetaaan heti teen nauttimisen jälkeen ja ne ovat vielä vieraiden ihailtavina. Tiskejä ei siis piiloteta likaisina odottamaan.
Täysikuu oli ja meni, mutta siitä kirjoitan vielä seuraavalla kerralla.
