lauantai 31. lokakuuta 2015

Syysretkellä



Missähän tämä opaste sijaitsee?





Kuva on otettu Suomenlinnassa, Länsi-Mustasaaressa
Tarkoitukseni oli valokuvata kuivatelakalla olevia purjealuksia, mutta innostuin kuljeskelemaan Mustasaaren kallioilla.

Sää oli mahdottoman kaunis ja aurinkoinen, turistit eivät näytä tulevan Mustasaaren puolelle näin syksyllä. Hiljaista ja rauhallista oli. Kesällä meno on varmaan ihan toinen. Sain patsastella ihan itsekseni ja ihailla meren syvää sinisyyttä syysauringon loisteessa. Syksyn valo on jotain erityistä.

Joutsenilla oli jotain pientä pörhellystä keskenään, sulkia nostettiin uljaasti pystyyn ja sitten lähdettiin naapureille uhoamaan. Tällä kertaa jäi onneksi pelkäksi uhitteluksi. Nämä kaksi saivat pidettyä muut pois rauhallisesta poukamastaan. 





Kuivatelakan nosturit näkyvät Mustasaaren kallioille. Lentokonehalli ja purjelaivojen mastot myös.




Enpä huomannut, että valon takia olisi pitänyt pikavauhtia kiitää valokuvaamaan telekka-altaassa olevia aluksia.

Pysähdyin vielä Suomenlinna keskuksen luona ihastelemaan kauniita heijastuksia veden herkästi väreilevällä pinnalla.



Lopulta, kun tulin perille telakalle, oli aurinko mennyt menojaan ja valoa oli vähän. Työn touhussa siellä selvästi oltiin, talven kunnostustöitä ilmeisesti valmisteltiin. Nosturi mennä kilisteli raiteillaan tavaroita siirtäen.



Tässä näkyy tykkisluuppi Diana, punainen fenderi roikkui kyljessä.



Suomenlinna on Helsingin helmi kaikkina vuodenaikoina. Kaunis historiallinen ympäristö keskellä merta, kuitenkin melkein kaupungin keskustassa. Elävä saari, ei mikään museo, vaikka museoitakin on tarjolla. Lautalla eräs rouva kertoi käyvänsä viikottain kahvilla saaressa, hieno idea!

torstai 22. lokakuuta 2015

Sisääntelakointi käynnissä Suomenlinnassa!


Alukset ovat valmiina telakointijärjestyksessä sisäaltaassa ja perjantaina alkaa altaan tyhjennys ja talvitelakointi

Pari viikkoa sitten sisäallas oli tyhjillään ja telakkapukkeja valmisteltiin laivoja varten. Työ vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta, pukkien on oltava juuri oikeassa paikassa ja oikean kokoisia, kun vesi pumpataan pois altaasta. Sukeltajat ja kamerat varmistavat laivojen oikean sijainnin ja asennon. Huh huh, rankkaa työtä.





Tämä on ulkoallas jonka kautta telakoitavat alukset tulevat mereltä. Kuvaushetkellä altaassa oli vielä proomu ja meri lainehti toisen sulkuportin takana, nosturin vieressä.

Nyt on sisääntelakointiviikko 


Tänään ulkoallas näytti tältä. Proomu on lähtenyt, portti merelle on auki. Ruska on värjännyt rannan puut. Allas on täynnä vettä.


Sisä- ja ulkoaltaan välinen portti on jo suljettu. Purjelaivat Astrid, Svanhild ovat jo paikoillaan sisäaltaassa ja tietysti myös tykkisluuppi Diana, josta kirjoitin keväällä muutaman kerran. Onhan se valmistettu pieteetilllä 1700-luvun lopun piirustusten ja vanhojen asiakirjalähteiden mukaan.


Astrid


Svanhild


Diana

Näistä aluksista voit lukea esim. Purjelaivakonttorin sivuilta.

Huomenna on tarjolla mielenkiintoista nähtävää, kannattaa lähteä seuraamaan. Kuivatelakan näköalatasanteelta voi seurata telakka-altaan tapahtumia. Muuri antaa myös hyvän tuulensuojan.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Uusi puulaji Suomen luonnossa?

Mikä ihmeen puunrunko on ilmestynyt meidän pihapiiriin?




Ei näytä kelvanneen puiden kaatajille. Niin kuin eivät nämäkään.

















Hmm .. maatuukohan se koskaan? Tutkitaanpas tarkemmin. Ainakin siinä on metalliverkkoa ja kuparilevyä, vitamiinien pakkauksia, kuplamuovia, lannoitesäkki jne. Ei maadu ei, vaikka kuinka odottaisi.

Aika komea se silti on, melkein pari metriä korkea. 

Teokseni nimi on kysymys: Uusi puulaji Suomen luonnossa? Halusin tehdä työn maatumattomasta kulutusjätteestä. Jospa joku jäisi miettimään, miten arvokkaita raaka-aineita käytetään huoletta pakkausmateriaaleina. 
Laitan sen esille näyttelyyni Ison Omenan kirjastoon tammi-helmikuun vaihteessa. 

Kyllähän minulla on pollea olo, kun sain puunrungon valmiiksi. Sen verran haastava ja työläs teos oli. Alkuvaiheessa sain ohjausta kuvanveistäjä Ville Mäkikoskelalta, Ympäristötaiteen kurssin opettajalta. Kiitos siitä vielä kerran.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan


Täyden kuun salaperäinen hohde lumoaa tangon tunnelmissa


Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan
Täysikuu, kun avaruuden puet loistoon hopean
Saat nähdä vain sä rakkauden, sen hetket riemukkaat
Mut kiertää kylmää tietäsi niin yksin sinä saat

Täysikuu, kun hänet löydät jota kaipaan minä niin
Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin
Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan
Täysikuu, se kerro hälle täysikuu

Täysikuu, kun hänet löydät jota kaipaan minä niin
Täysikuu, sä hänet loisteellasi peitä suudelmiin
Ja kerro hälle kuinka paljon häntä rakastan
Täysikuu, se kerro hälle täysikuu

sävel Toivo Kärki / sanat Reino Helismaa




Satunnainen kuunihailija tai muu asiasta innostunut voi tarkastella kuuta näin seisten. Puitten välistä kuu ihan vähän pilkistää. Näin toimitaan usein meillä länsimaissa, kun kuuta ihaillaan ja kuvataan. Ja toinen hassu vielä kuvaa kuvaajaa.


Jos kesken videokuvauksen alkaa väsyttää, voi kuuta ihailla myös vaakatasossa pötkötellen. Ei hassumpaa sekään.




Mieluisin täydenkuun kuva 29. elokuuta Loppijärven rannalta.

Silloin oli myös venetsialaisten ilta ja vastarannalla juhlivat pösäyttivät taivaalle komean ilotulituksen. 

Iltatorkuille ehtineet kurjet nostivat kovan mekkalan, josta puolestaan riemastuivat kylän koirat ja alkoivat räksyttää. Oli kunnon juhlat.



Japanilaisilla on kautta aikojen ollut erillisiä kuunkatselupaviljonkeja, joihin on matkattu härkävankkureilla pitkiäkin matkoja. Valmistettu ruokaa ja ihailtu kuuta.

Löysin netistä suomalaisen vastaavan paviljongin, jonka suunnittelussa näkyvät japanilaiset vaikutteet. On tosi hieno, lisää tekstiä ja kuvia löytyy  Kuunkatselupaviljonki Mäntyharjulla



Seuraavan kerran täysikuu näkyy taivaalla 28.9. Se on tällä kertaa superkuu, mikä tarkoittaa sitä, että kiertorata on lähellä maata ja kuun pitäisi näkyä erityisen isona ja vaikuttavana.

Nyt siis valmistautumaan kuun ihailuun asianmukaisella paikalla. Hyvin ehtii vielä. Järvi, lampi tai meri olisi tarpeen kuun täydellisten heijastusten aikaan saamiseksi. Mieluinen pikku porukka olisi myös tunnelmaa nostattavaa, yhteistä ateriointia ei voita mikään. Toivotaan myös sään suosivan. Matkaan siis!









tiistai 8. syyskuuta 2015

Elokuun ihanat juhlaviikot ovat enää muisto vain!


Turneekestävyys kovilla elokuussa


Ensin kaksi viikkoa puupiirustuskurssilla Aalto avoimessa yliopistossa entisessä Taikissa Arabiassa. Sitten ihana viikko kesäyliopiston japanilaisen estetiikan Teetaide ja runous -kurssilla. Viimeisellä viikolla alkoi ympäristötaiteen kurssi, jonka viimeiset kerrat ovat tällä viikolla.

Yhdessäkään Helsingin juhlaviikkojen konsertissa tai muussa tilaisuudessa en käynyt, mutta kyllä ihan omatekoiset juhlaviikot ovat sentään poikaa.

Oli juhlaa olla Arabiassa puupiirroskurssilla ja peräti kaksi viikkoa. Kurssi oli rakennettu työpajatyyppiseksi. Jos halusi lähteä päivällä kävelylle niin sehän sopi mainiosti, ja illalla sai verstaalla olla kymmeneen asti, jos vaan jaksoi. Välineet olivat huippuluokkaa ja niitä oli runsaasti, ryhmä oli upea ja opettaja Paula Martikainen myös. 

Mitä vielä voisin kehua, ai niin tietysti Arabian historiallista miljöötä. Sai olla vanhan suomalainen muotoilun lähteillä. Säätkin suosivat, elokuun helteet alkoivat juuri silloin, ja antoivat oman mausteensa kurssille.

Oli juhlaa olla myös kesäyliopiston japanilaisen estetiikan Teetaide ja runous -kurssilla
Kurssin opettaja dosentti Minna Eväsoja, Japanissa pitkään asuneena osaa kertoa menneistä asioista elävästi ja myös tämän päivän elämästä ajankohtaisesti ilman historian romantisoimaa kuvaa.

Japanilainen estetiikka on minulle kerta kaikkiaan ah, voih ja ihanaa juttu. Mistä moinen? Estetiikan pohjana ovat taiteet eri muodoissaan, taiteen eri lajit limittyvät toisiinsa, mikä sopii minulle, monen tekniikan käyttäjälle hyvin. Helposti ajatellaan, että esm. Ikebana on vaan jotain naisten touhua, jossa asetellaan kukkia ja oksia kauniisti maljakkoon. Mutta Ikebana on kukkien asettelutaidetta, jota alunperin harjoittivat samurait siis sotilaat. Japanilaisen ajattelun taustalla on vahvasti Zen buddhismin vaikutus.

Teetaiteesta voi ajatella, että kyse on vaan teen nauttimisen hetkestä, mutta se pitää sisällään hyvin tarkkoja sääntöjä, mitä mikin asia tarkoittaa ja miten pitää toimia. Esim. jos saa teekulhon ennen naapuria, täytyy kumartaa hänelle pahoittelun merkiksi siitä, että nauttii teen ennen häntä. 

Pisimmillään teeseremonia voi kestää neljä tuntia. Voi polviparat kun niiden päällä pitäisi istua kaiken aikaa. Teehuone on määritelty tarkasti, montako tatamia, siis mattoa, se on kooltaan, missä kirjakäärö ja kukat ovat jne. Myös ympäröivä puutarha on suunniteltu tarkkaan ja myös toimet miten ja missä oleillaan teeseremonian aikana. Astiat symboloivat eri asioita ja monilla niistä on nimet, usein runolliset. Runoutta on aina harjoitettu, aikanaan oli tärkeää olla kaunis ja osata kirjoittaa runoja. Mekin kirjoitimme haikuja ja tankoja kurssilla. Tätä listaa riittäisi aivan hirmuisesti.

Suomessa on yksi aito japanilainen teehuone ja se on Suomenlinnassa


 Tässä sisäänkäynti teehuoneeseen, kaunis puuverhoilu näkyy. Japanilaiset puusepät olivat täällä rakentamassa ja viimeistelemässä omalla ammattitaidollaan. Tehtävä oli haastava historiallisessa linnoituksessa, jossa esim. teehuoneen kattorakennelmia ei ollut lupa kiinnittää tilan kattoon. Viihtyisä ja harmoninen paikka siitä tuli.






Tässä erikseen teehuoneen huomaamaton nimikyltti Tokuyuan. Ylemmässä kuvassa se on oven vasemmassa reunassa oleva pieni messinkilaatta. Sen suurempaa mainostaulua ei ole, tarkkana on oltava, ettei mene ohi.





Sinne ei voi piipahtaa kuin tavalliseen kahvilaan, vaan menosta täytyy sopia etukäteen. Meillä oli kurssin aikana tilaisuus vierailla siellä asiantuntijan opastamana ja nauttia hienoa japanilaista teetä, Manzaa, joka valmistetaan uusimmista, pienistä teelehdistä. Lehdet kuivataan ilmavirrassa niin että lehdiruodit putoavat pois ja teestä tulee puuterimaista. Massa sekoitetaan vispilällä kuumaan veteen ja tee nautitaan kaikkineen eli lehtiaineista ei siivilöidä pois. Teellä on lukuisia terveysvaikutteita ja terveelliseltä se maistuikin.

Karamellit nautitaan erikseen ennen teetä. Jokaiselle on varattu yksi kumpaakin lajia. Kulmikkaat näyttivät Fazerin Pihlajanmarja karamelleilta, hienoa että suomalaiset makeiset voivat toimia teeseremoniassa.


Tässä vielä teeastiat odottamassa seuraavaa käyttöä. Seremoniaan kuuluu, että kulhot puhdistetaaan heti teen nauttimisen jälkeen ja ne ovat vielä vieraiden ihailtavina. Tiskejä ei siis piiloteta likaisina odottamaan.


Täysikuu oli ja meni, mutta siitä kirjoitan vielä seuraavalla kerralla.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Avaruusgeometriaa taiteenteossa


Metalliverkosta taidetta


Minulla on tekninen avustaja, jolle tarpeen tullen kerron millaisen kolmiulotteisen kappaleen tarvitsen teostani varten. Itse kävisin toimeen yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta avustaja näprää luvut laskimeen, miettii aikansa ja kertoo sitten millainen sen pitäisi olla. Siitä se alkaa. 

Minun mielestäni Tiimalasi  teokseeni tarvitaan pötkö, tötterö ja palloja, mutta tekniikan ihmisen mielestä toteutetaan sylinteri, kartio ja palloja. Samasta asiasta puhutaan joka tapauksessa.

Tältä kartio näytti alkuvaiheessa. Siis se tötterö mihin hiekanjyvät laitetaan.

Kaava on piirretty vanhasta Hesarista, metalliverkosta on leikattu suunnilleen sopiva pala. Vanhoja tiiliä on haettu tallista painoiksi pitämään verkkoa paikallaan. 

Hyvältä näyttää.

(Käytetty Helsingin Sanomat oli  vanhalta ajalta, jolloin lehti oli taiteentekijöitten kannalta "Aah ihanan iso" verrattuna nykyiseen töpöön. Digitaalisen version päällä ei myöskään voi maalata tai tehdä muita sotkuisia juttuja.)



Sylinterin toteuttamiseen ei käytetty paljon minkäänlaista matematiikkaa, vaan katsoin suunnilleen miten korkean teoksen haluan, halkaisija täytyi päättää ja aloin leikata verkkoa sivuleikkureilla. Sidoin pötkön rautalangalla kiinni.


Kartio on paikallaan sovitettavana. Pallot tai hiekanjyvät ovat vasta ajatuksen tasolla. Metalliverkosta en niitä toteuta.








Metalliverkko on mielenkiintoinen materiaali kolmiulotteisen taiteen tekemiseen. Se taipuu moneksi ja muotoa on jännittävää hakea. 

Vieressä Riisuttu huivi -teos jossa pohdin naisen sananvapautta eri kulttuureissa. 

Materiaali on kanaverkkoa, joka on leprua, helppoa taivutella ja muutenkin leppoisaa käsitellä.

Nyt teon alla olevassa Tiimalasissa on sylinteri minkkiverkkoa ja kartio myyräverkkoa. Niitten kanssa joutuu kamppailemaan jo aivan eri tavalla. Leikkauspinnan piikit ovat teräviä ja yrittävät raapia ihoa ikävästi tai vähintään tuikata silmään verkon pongahtaessa takaisin rullalle. Suojavälineet käyttöön siis

Kuitenkin väännän niitä mielelläni, suorastaan nauttien pienestä kisailusta. Huvinsa kullakin.

Tiimalasi jää nyt elämään omaa elämäänsä ja lopputulos on esillä näyttelyssäni tammi- helmikuun vaihteessa Ison Omenan kirjastossa.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Sail & Salsa Halkolaiturilla

Blogiani on katseltu yli 1000 kertaa!


Kiitos, kiitos kaikille ihanille ihmisille!

Nyt on aika jäädä kesälomalle nauttimaan kesästä ja kuvataiteen tarjonnasta! 

Teen sen iloisella kuvasarjalla Halkolaiturin Sail & Salsa tapahtumasta 26.6.

Porukka tuli aidosti tanssimaan ja viihtymään yhdessä. Tarjolla oli salsan perusopetusta, dinneriä ja kaiken huipuksi live bändi Los Salsanismo. Tunnelma oli iloisen vauhdikas. Toivottavasti Sail & Salsa toteutuu myös kesällä 2016!



 Los Salsanismo 










Päivällinen oli tarjolla Purjelaivakonttorin Svanhildillä 


Välillä saattoi vähän pyörähdellä, jos siltä tuntui!
















Tämä salsaaja otti rennosti koko touhun 







Salsan perusaskeleet jo hallinnassa!



Taitavaa menoa tällä porukalla ja tarttuvaa hauskanpitoa!



1700-luvun lopun piirustusten mukainen tykkisluuppi Diana ja laiturilla tanssineet nuoret. 

Heidän tanssiaan videokuvasin. Teen materiaalista pienen elokuvan pätkän, kunhan ehdin.

Nyt kaikki tanssimaan ja pyörähtelemään iloisen musiikin tahtiin Suomen suvessa! 

Tavataan viimeistään elokuussa!





sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

"Kuvanveistäjä Jaanisoo ei usko inspiraatioon"



Näin isosti sanotaan Riihimäen Seudun Viikkouutisissa 10.6.


Villu Jaanisoo on Kuvataideakatemian kuvanveiston professori, jonka monet tuntevat käytetyistä autorenkaista tehdyistä isoista veistoksista.



Tässä viisimetrinen "Kaikki on mahdollista" ympäristötaideteos Viikin yliopistokampukselta. (Kuva on juuri tuodusta veistoksesta ja alue oli vielä siistimättä.)

Jaanisoo halusi tuoda käytetystä materiaalista toteutetun veistoksen kontrastiksi modernille arkkitehtuurille.






"Taide syntyy vain tekemällä" - myös Jaanisoon ajatus

Hän ei usko "mihinkään mystiseen inspiraatioon". Hän ei ainakaan ole koskaan havainnut sellaista. "Sitä alkaa vain tehdä teosta ja jossain vaiheessa prosessia sitä tajuaa, mitä on tekemässä."

Täytyy miettiä, hmm .. No, ensiksi pitäisi tietysti määritellä, mitä tarkoitetaan sanalla inspiraatio. Jos sillä tarkoitetaan, että taiteilija on kävelyllä ulkona, nostaa käden otsalleen ja toteaa inspiraation iskeneen, palaa kotiin  ja maalaa todeksi visionsa mestariteoksesta. Niin sellaista ei olekaan. 

En ole kuullut taiteilijasta, joka aamulla päättäisi millaisen maalauksen päivän mittaan tekee. Hän saattaa kyllä suunnitella ja ponnistella jotain kohti, mutta lopputulos on todennäköisesti muuta kuin aamulla ajateltu. Parasta materiaalia syntyy yleensä päivän viime metreillä, kun höllentää otetta tavoitteista ja antaa flown viedä.

Oma tapani tehdä taidetta perustuu kyllä aina johonkin ajatukseen tai kannanottoon jo etukäteen. Etsin sen esittämiseen sopivan materiaalin, teen paljon pohjatyötä ja kokeiluja. Luen ja tutkin. Siinä mielessä minulla on etukäteen mielikuvia millaisia asioita, tunnelmia haluan teokseni välittävän. Onko kyse inspiraatiosta vai ei, sitä ei ehkä tarvitse edes määritellä.

Jaanisoo sanoo alkavansa vaan tehdä teosta ja jossain vaiheessa prosessia hän tajuaa, mitä on tekemässä.

Hän tekee isoja töitä, jotka monesti sijoitetaan ulos. Silloin varmaan on viisainta ja mahdollistakin lähteä suoraan työstämään materiaali. Omien töitteni osalta joudun miettimään esim. miten kuljetan niitä, millaiseen tilaan toteutan ne. Käytännön asiat vaikuttavat heti alusta pitäen.

Se on minullekin totta, että vasta prosessin aikana tietää, mihin suuntaan ollaan oikeasti menossa.


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Suloista keskikesän juhlaa!


Sää ei ihan vielä suosi, mutta parempaan ollaan menossa!

Niin ainakin lupasivat television säätiedotuksessa.

Kuitenkin on niin ihanaa, kun aamulla on valoisaa herätessä, ja illalla myös pitkään. Mikä sen hienompaa. 

Tällä valokuvalla toivotan kaikille Hyvää Juhannusta!



Tykkisluuppi Dianaa ohjaa kapteeni Jouni, tuulta taisi olla 15 m/s SW. 

Meno on mahtaavaa ja hienosti hulmuaa aikauden mukainen saaristopuolustuksen lippu 1700-luvulta. Kuvan kopioin Purjelaivakonttorin Facebook sivuilta.

Jos haluat lukea Dianasta kevättalvella kirjoittamiani juttuja, löydät niitä oikeasta reunasta tunnisteen tykkisluuppi alta. Niissä esitin taidehistorian näkökulmasta, että Diana on rokokoo ajan kaunotar, mutta tappokoneeksi taisi sitä joku nimittää. Sotalaiva se on.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Nochmals Berlin - Kerran vielä Berliini!

Nykytaiteilijoiden työhuoneilla



Veronika Witte - kuvanveistäjä, valokuvaaja, videotaiteilija, tutkija jne. 
  
 Veronika perehtyy asioihin laajasti ja perusteellisesti. Hän taustoittaa teoksiaan hankkimalla tietoja eri tieteiden alueilta. Syntyvää, runsasta materiaalia hän työstää monella eri tekniikalla. Rakentelee erilaisia taiteellisia synteesejä.

Hän perusti vuonna 2001 Berliiniin kuvitteellisen Instituutin Sosiologista ja Esteettistä Kenttätutkimusta varten. Laati kyselylomakkeen, jossa kysytään yleistietoja vastaajasta, mies/nainen, ikä jne. 

Ihmisiä pyydettiin myös piirtämään kuva kehonosasta, johon haluaisivat korjausta. 
Vastauksia ja piirroksia on jo muutama tuhat ja niistä hän on työstänyt esim. veistoksia ja videoita.




Tässä valamalla tehty metalliveistos eri ihmisten kehojen ongelmakohdista.


Vietnamissa Veronika toteutti kuvasarjan opaskylteistä



Veronika teetti kylttejä paikallisissa vertaissa ja otti niistä sarjan valokuvia. Hän kertoi ihastuneensa Vietnamissa myytäviin hengityssuojaimiin ja käytti niissä kuvissa kasvoillaan. 

Vietnamilaisille kasvojen säilyttäminen on tärkeää, siksi hän jätti tarkoituksella tarkistamatta kirjoitusasun oikeellisuuden. Mainoskyltin tekijä sai itse tulkita lapulta länsimaisen kirjoituksen. Näissäkään kuvissa Veronika Witte teksti ei ihan osunut kohdalleen.

http://www.veronikawitte.de


Andreas Wolf - taidemaalari, videoita, yhteisötaidetta jne.

Andreas Wolf on boheemin oloinen taiteilija, joka jättää teoksensa nimeämättä ja  signeeraamatta, koska ne eivät hänen mielestään kuulu teokseen..
Andreasta kävimme tapaamassa Galleria Toolboxissa.  Sen taiteilijakunnassa on useita suomalaisia, mm. Mika Karhu

http://www.galerietoolbox.com/index.html




Andreas maalaa isoja tauluja, lähinnä akryyleillä. Ainakin puolitoista metriä kanttiinsa.

Työskentelyn hän aloittaa muutamalla abstraktilla vedolla kankaalle, pohtii sitä monelta suunnalta, tekee taas jonkun vedon ja taas pohtii jatkoa. Työskentely on hidas prosessi, yhden taulun valmistuminen kestää kuukausia. Hän on laittanut kotisivulleen videon erään maalauksen kerrosten rakentumisesta.  http://andreaswolf.net/


Pssst ... Lokakuussa ja joulukuussa 2012 Mannheimissa myöhään illalla

Andreas kavereineen äänittivät cd:lle pssst suhistuksia. Jakoivat niitä alueen asukkaille ja pyysivät heitä soittamaan levyä ikkuna ulos auki.

Äänimaailma oli ajoitettu eteneväksi niin, että pimeässä illassa kulkevat ihmiset kuulivat psst sieltä ja täältä.

Teos toimi kahdelta suunnalta, toisaalta haettiin hiljaisuutta, toisaalta kuulijan huomiota. 

Tämän jutun olisin halunnut kokea!





Jovan Balov - muotokuvamaalari, piirroksia, videoita



Jovan keskustelee mallin kanssa useita kertoja ennen työn aloittamista oppiakseen tuntemaan hänet hyvin.

Jovan on kehittänyt valokuvamaisen tarkalta näyttävän oman tekniikan maalata muotokuva. Läheltä katsoessa huomaa, että sen pinta muodostuu pienen pienistä pisteistä, jonkinlaista pointillismia.

Hän jakaa ihmisen kasvot kahteen erilaiseen puoliskoon. Toinen puoli ilmaisee iloa, voimaa tai muuta hyvää, toisen silmän katse kertoo surusta, vihasta tai muusta sellaisesta. On vaikea uskoa, miten taulussa on kuin kaksi eri ihmistä. Eron huomaa, kun peittää kädellä puolet kasvoista ja tutkii vain toista puolta.
www.balov.de

Tapasimme kolme erilaista taiteilijaa. Mikä heitä yhdistää? Mikä tekee heistä nykytaiteilijoita?



Laaja-alaisuus, monet eri tekniikat hallussa

Eri tekniikoiden hyödyntäminen samassa teoksessa

Digitaalisten tekniikoiden käyttö, videoita teki jokainen

Yhteistyö muiden taiteilijoiden  kanssa, yhteisötaide

Yhteistyö eri taiteiden kesken Esim. Veronikalla tanssitaiteen


Nykytaide on myös minun juttuni, siksi oli upeaa kuulla taiteilijoiden kertovan itse teoksistaan ja niiden synnystä! Yes!


Seuraavaksi alan valmistella omaa näyttelyäni ensi tammikuulle Ison Omenan kirjastoon. Kirjoitan prosessista tänne blogiin, nyt se on vasta ajatus vain. 

Toivottavasti saan keskustelukavereita taiteen tekemisestä!







keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Queensize Berliinissä - Kuningattaria jokainen


Me-näyttelytilan Queensize näyttely naisten elämästä


Esillä on naistaitelijoiden teoksia Olbricht kokoelmasta.


Queensize sanalla tarkoitetaan yleensä isoa sänkyä, kooltaan 1,5 x 2 m. Tässä näyttelyssä sillä viitataan naiseuteen. 

Samalla se kertoo näyttelyn sisällöstä, sängyssä synnytään ja kuollaan, haaveillaan, pelätään, levätään, mutta koetaan myös väkivaltaa.

Näyttely kuvaa naisen elämänkaarta syntymästä kuolemaan.



Lapsuus 

Toiveita, odotuksia, maailma on avoinna edessä




Näyttelyn avaa Monika Baerin teos Ohne Titel Nimetön

Nuoren tytön kasvot leijuvat ilmassa, katse suuntautuu päättäväisenä tulevaisuuteen

Hiukset liehuvat tuulessa, mutta kukkien ja perhosten keskellä näkyvät jo vääjäämättömän kuoleman kasvot pääkallon muodossa. 

Vasemman reunan vihreä muoto näyttää levältä tms. Sukeltaako tyttö kuitenkin elämän mereen?




Yleisnäkymää näyttelytilasta 

Lattialla kiemurtelee sadan lasihelmen installaatio Bluttränen Verikyyneleet












                   


Keskellä salia makaa sykkyrällä, matolle painautunut tyttö valtava rotanraato selässään.  

Tyttö näyttää nukkuvan, mieleni teki herätellä hänet pois taakan alta.

Halusin ainakin nappaista rotan pois.









Aikuinen nainen


Näinkö tässä kävi?


Jitka Hanzlován valokuvissa on aikuisia naisia sellaisina kuin he aidosti ovat ja haluavat itsensä esittää. 

Avoimina, itsetietoisina, arkoina, epävarmoina. 

Joy Angela, Chinatown

Vastakohtana ovat Dawn Mellorin groteskit maalaukset, joissa näkyy verinen, väkivallan uhriksi joutunut, kärsivä nainen. Sellainen on esimerkiksi maalaus Mia Farrowsta. 

En liitä sitä blogiini, löydät googlettamalla, jos haluat nähdä sen.



Kuolema

Elämän loppu


Ajattelen, että näyttelyssä esitettävät kuoleman kuvat kertovat fyysisen elämän päättymisestä, mutta myös henkisestä nujerretuksi tulemisesta patriarkaalisessa maailmassa jo elämän aikana. 

Tästä minulla on esimerkkinä Paloma Varga-Weiszin teos Galgenfelt Hirttopaikka. Nämä kolme naista ovat selvästi kuolleita ja ensin mietinkin  keskimmäisen hahmon hivuttavaa kuolemaa.

Sitten teos aukesi vertauskuvaksi, miten naisen elämä voidaan monella tavoin rajata ahtaaksi jo hänen eläessään



Kotiin, muihin ihmisiin tai velvoitteisiin sidottuna liikkumatilaa on vähän. Päähän laitettu säkki estää kontaktin ympäristöön. 

Mielenkiintoinen on jalustalle nostettu, lysyssä istuva nainen. 
Jalustalle nostaminen asettaa naisen täydellisyyden roolin. 

Naisella on monta kättä, onko hän äiti, joka ehtii hoitaa kaikki asiat kuntoon? 

Minulle tulee tästä hahmosta mieleen menneiden aikojen japanilaisten aatelisnaisten kohtalo. He saattoivat istua paikallaan elävinä nukkeina viisitoistakin kimonoa päällekkäin puettuina. He eivät välttämättä päässeet lainkaan ulos, eivät edes puutarhaan.


Köyden käyttö ja sitominen viittaavat myös Japaniin, siellähän se on yksi taidemuoto. Suomalaisen köysitaiteilija Tinttu Henttosen mukaan samuraisidonta oli lähinnä häpeäpaalu, mutta perinteeseen kuuluu myös luostarien vaalima henkinen puoli ja eroottinen alakulttuuri.




On hyvä, että näyttely on koottu Olbrichtin kokoelman naistaitelijoiden tuotannosta. 

Näyttelykokemus oli rankka, mutta siellä nähtiin aidosti naisten omia ajatuksia ja kokemuksia naiseudesta. 

Juuri sitä mitä naiset haluavat kertoa elämästään naisena.

Vielä kerran palaan Berliinin nykytaidematkan kokemuksiin. 

Silloin kerron parista taiteilijasta, joiden työhuoneelle pääsimme käymään.