Etulinjassa Kuolemanjoella maaliskuussa 1940, rajalinjan takana vihollinen. Vain nuotio valaisee, yö lähestyy. Kaksi miestä vartioi tukikohdan alueella. Jostain kuuluu laukauksia ja taivas valaistuu. Korsusta ryntää lisää miehiä ampumahautaan odottamaan. Hiljaisuuden rikkoo yllättäen koiran haukunta. Miehet pohtivat koiran kohtaloa. "On se, koira perkele! Pystykorva! Miten ihmeessä se on voinut tänne korpeen joutua."
"Omia ollaan! Älkää ampuko.
Tunnussana! Ympäriämpäri! Ympäriämpäri!
Se on Hiukan partio! Ne palaa!"
Partio tuo mukanaan haavoittuneen sotamies Laikun.
"Jos meillä ei olisi linjassa joka yö partio liikkeellä tutkimassa ryssän touhuja - niin meitä ei enää olisi. Ja se että ryssä tietää, että meiltä on partioita joka yö niitten linjoilla pitää ne liikkeellä! Se ei anna niille hetkenkään rauhaa. Ei edes yöllä!" Tukikohdan päällikkö kersantti Arvo Kalla ottaa paikkansa johtajana ja hiljentää nurinan.
Lotat saapuvat hevoskyydillä. "Jumalauta, konditoria tuli!"
Tuomisina on postia ja kotirintaman naisten neulomia myssyjä
"Tervehdimme teitä rakkaita tuntemattomia sotilaitamme siellä jossain. Meillä ei ole omaisiamme rintamalla ja lähetämme pakettimme siksi teille. Lämmittääksemme teitä ja mieliänne julmaa ja kohmettavaa kylmyyttä vastaan..."
"Miten meidän oikein käy, herra kersantti. Me kuollaan kaikki jokaikinen" "Onko Raappanan päässä äänet taas alkaneet herjata?" "Ei herra kersantti, en kuuntele ääniä, en kuuntele..."
Viimeinen hyökkäys. Räjähdysten sarja.
Kersantti Kalla on haavoittunut kuolettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti