Luonnon helmassa

 

 

 

 

Tämä kaveri ilmestyi todellisuuteen ryhmätyönä Nykytaiteen laboratoriossa Espoon työväenopistossa. Syksyn aikana oli opistossa tarjolla harvinainen mahdollisuus sukeltaa nykytaiteeseen ja suomalaiseen taide-elämään tänä päivänä muutenkin.

 

Kuvataitelija, tutkija, Taiteen tohtori Mika Karhu kannusti kurkottamaan omien rajojen ulkopuolelle sekä taiteen teossa että ajattelussa. Hän haastoi jättämään urautuneet ajattelumallit ja löytämään uusia ulottuvuuksia. Aina välillä täytyi myöntää, "ai, siis niin kuin mistä", kun Mika kysyi, mitä mieltä oltiin hänen kertomastaan asiasta. Ei haittaa, vaikka välillä viuhahti yli ymmärryksen, kaikki kuultu ajattelu tarjoaa uusien oivallusten mahdollisuuden. Itse sain kurssilta vahvistusta omalle ajattelulleni ja tavalle tehdä taidetta, kiitos siitä!

 

Teos syrjäytyneestä nuoresta syntyi kurssilla kolmen hengen ryhmätyönä. Tekstiili on kovetettu liimalla ja päälle tuprutettu tuhkaa. Tätä valokuvaa varten raahasin torson pihalle männyn juurakon taakse. Hmm, ihan tarkkaan en tiedä, mitä hän siellä puuhailee. Tiedätkö sinä?

 

Tuhkasta syntynyt

Tässä se on "Tuhkasta syntynyt" Espoon rantaraitilla aamuauringossa. Käytin teokseeni talvisotanäytelmään neulomiani myssyjä, tuhkaa, höyheniä ja kultapallon tein akryyliväreillä. Tässä sota on ohi, villamyssyt peittyneet tuhkaan ja höyhenpesään on ilmestynyt uljas, kultainen maapallo. Aah, iiih ja voih kuinka ihanaa tehdä teos ihan niin kuin itse haluan! Teoksessa näkyy kyllä Nykytaiteen laboratoriossa Taiteen tohtori, kuvataiteilija, tutkija Mika Karhulta saatu opetus, niistä kerron myöhemmin lisää.

Taiteen PalOa2.0 - ihan kohta Tapiolassa

Joulu on melkein ovella, mutta vielä ennen sitä roihahtaa Taiteen PalO2.0 Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Taiteen perusopinnot saatiin syyskuussa valmiiksi, todistus on jo laatikossa, mutta päättötyönäyttely on vasta nyt. Näyttelyaika on 23.12.2014 - 7.1.2015. Ei siis huolta, hyvin ehtii myös joulukiireiden jälkeen. 
Tule ihmeessä katsomaan mitä saatiin aikaan!





Joo'o, mikä julisteen kuva mahtaa olla "Hetkiä Talvisodassa" näytelmästä? Ei varmaan hirveän vaikeaa arvata.

Teokseni on triptyykki, jonka kahteen ensimmäiseen osaan kiinnitin näytelmässä käytetyn lumipuvun. Kolmanteen olen työstänyt valokuvan tekstiilille, kiinnittänyt sen paperille ja maalannut akvarelleilla jne. Tässä ne on ahdettu kaikki kolme samaan valokuvaan, todellisuudessa kokonaisuus on yli kaksi metriä leveä.

 

 

Minun teoksestani ei tarvitse pelästyä, sota on sotaa. Sen nimi on "Matkalla valoon" ja se välittää rauhan sanomaa. Muilta on esillä esim. akvarelleja, grafiikkaa ja kaikkea muuta helpommin sulatettavaa.

 

Näyttelyavajaisia ei järjestetä, kuka nyt jouluaaton aattona avajaisiin lähtee.

Näyttelyjuhla pidetään ma 29.12. Tule vaikka silloin, jos haluat meitä tavata.

 

 

"Hetkiä Talvisodassa" -miniversio

Etulinjassa Kuolemanjoella maaliskuussa 1940, rajalinjan takana vihollinen. Vain nuotio valaisee, yö lähestyy. Kaksi miestä vartioi tukikohdan alueella. Jostain kuuluu laukauksia ja taivas valaistuu. Korsusta ryntää lisää miehiä ampumahautaan odottamaan. Hiljaisuuden rikkoo yllättäen koiran haukunta. Miehet pohtivat koiran kohtaloa. "On se, koira perkele! Pystykorva! Miten ihmeessä se on voinut tänne korpeen joutua."

"Omia ollaan! Älkää ampuko.
Tunnussana! Ympäriämpäri! Ympäriämpäri!
Se on Hiukan partio! Ne palaa!"

Partio tuo mukanaan haavoittuneen sotamies Laikun.






"Jos meillä ei olisi linjassa joka yö partio liikkeellä tutkimassa ryssän touhuja - niin meitä ei enää olisi. Ja se että ryssä tietää, että meiltä on partioita joka yö niitten linjoilla pitää ne liikkeellä! Se ei anna niille hetkenkään rauhaa. Ei edes yöllä!" Tukikohdan päällikkö kersantti Arvo Kalla ottaa paikkansa johtajana ja hiljentää nurinan.

 

 

Lotat saapuvat hevoskyydillä. "Jumalauta, konditoria tuli!"

 

 

 

 

Tuomisina on postia ja kotirintaman naisten neulomia myssyjä





"Tervehdimme teitä rakkaita tuntemattomia sotilaitamme siellä jossain. Meillä ei ole omaisiamme rintamalla ja lähetämme pakettimme siksi teille. Lämmittääksemme teitä ja mieliänne julmaa ja kohmettavaa kylmyyttä vastaan..."

"Miten meidän oikein käy, herra kersantti. Me kuollaan kaikki jokaikinen" "Onko Raappanan päässä äänet taas alkaneet herjata?" "Ei herra kersantti, en kuuntele ääniä, en kuuntele..." 

Viimeinen hyökkäys. Räjähdysten sarja.
Kersantti Kalla on haavoittunut kuolettavasti.

 

Näytelmässä esiintyi myös paljon mainetta niittänyt loppilainen naiskuoro Timotei, jonka kaunis laulu ja kirkkaat naisäänet täydensivät esitystä ja rakensivat herkkää tunnelmaa sodan keskellä pimeässä illassa. Jokainen silmäkulma kostui viimeistään silloin, kun näytelmän lopussa enkelimäisen suloinen nuori tyttö lauloi kynttilän valossa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie."

Linnoitustyöt Kannaksella syksyllä 1939?

Stage kuntoon! Ei Kannaksella sentään, vaan tukikohdan pystytys Lopen kesäteatterilla helmikuussa 2014  "Hetkiä Talvisodassa" -näytelmää varten. Lumen peittämä maisema oli ihan must saatava! Sotilaat lähtivät hiihtäen partioretkille ja lotat pyrähtivät paikalle  hevosen vetämässä reessä. Mahtava saavutus loihtia luminen sotatanner vesisateellakin!

Kaikille kiitos, oli ihanaa kanssanne! Kuljin loppilaisten mukana lukuharjoituksista viimeiseen näytäntöön. Näin miten näytelmän osaset loksahtavat omille paikoilleen. Miten esitys kehittyi kenraaliharjoituksen pikku haparoinneista viimeisen esityksen rentoutuneeseen menoon. Ihailin miesvaltaisen näyttelijäporukan tapaa tehdä työtä yhdessä kunnon äijämeiningillä turhia valittamatta, "ei kun menoksi" -tyyliin, vaikka sukset eivät aina luistaneetkaan. Näytelmän dramaturgin ja ohjaajan Taru Kivisen ammattitaitoa ihailin alusta alkaen. Jorma Kairimon teksti on juoneltaan pelkistetty, mutta ajankohtainen kuvatessaan ihmisen mielen murtumista ylivoimaisen raskaiden tilanteiden keskellä.

Tekniikka vielä kohdilleen! Piuhat ja valot on saatu järjestykseen ja kaikki on valmista. Esitys voi alkaa! Seuraavassa postauksessani on vielä kuvia ja ajatuksia esityksestä. Sitten jätän talvisodan taakseni ja siirryn johonkin ihan muuhun.