Olen toki tiennyt pankkien ja yritysten yleensäkin keränneen runsaasti taidetta, mutta tänään päättynyt Nordean taidesäätiön kokoelman esittely Didrichsenissä oli mainio mahdollisuus kurkistaa kokoelman taideaarteisiin ja saada lisää tietoa.
Helsingin Sanomissa oli 23.2.2024 Timo Valjakan mielenkiintoinen artikkeli Nordean taidesäätiön synnystä ja taideaarteiden keräämisestä. Lainaan tekstiä: "Vuosien varrella suomalaiset pankit fuusioituivat kerta toisensa jälkeen. Kun Nordea lopulta syntyi vuosituhannen vaihteessa, oli sillä hallussaan yhteensä yli 10 000 teosta, suurin osa sisustustarkoituksessa hankittua grafiikka.
Noin tuhat taidehistoriallisesti arvokkainta teosta lahjoitettiin erilliselle säätiölle, jotta mahdolliset tulevat fuusiot eivät veisi suomalaisia taideaarteita ulkomaiseen omistukseen."
Didrichsenin taidemuseossa oli nähtävänä 57 teosta. Pieni hipaisu pinnalta, mutta näyttelyyn oli taitavasti koottu teoksia pitkältä aikaväliltä 1800-luvulta 1900-luvun loppuun. Tekniikoita oli laidasta laitaan, öljyvärimaalauksista, akvarellin kautta lasiin, pronssiin ja edelleen ryijyn villalankoihin. Haarukka oli iso, enkä edes kaikkia maininnut.
Otin kännykkäkuvia itseäni kiinnostaneista teoksista. Olihan siellä toki Akseli Gallen-Kallelan Purren valitus vuodelta 1907, kokoelman näyttävin teos, mutta en lähtenyt systemaattisesti dokumentoimaan näyttelyä.
Muutamia teoksia eri aikakausilta ja tekniikoilla
