Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja täältä korkealta voin ihailla auringonnousuja ja -laskuja ja muita taivaankannen hetki hetkeltä muuntuvia valoilmiöitä. Siinä oivaltaa oman pienuutensa, jos ei muuten ole sattunut huomaamaan. Värien ja tunnelmien kirjo on loputon ja niiden kauneus saa huokailemaan ah ja voih.
Halusin tehdä pienen ryijyn taivasnäkymistä ja ilmoittauduinkin työväenopiston ryijy-kurssille. Niillä monet ompelevat ryijynsä valmiille pohjakankaalle, mutta en innostunut siitä. Olen kyllä kokeillut. Kaivoin esiin vuosia sitten ostamani Toikan Tiina kuvakudoskehyksen, jotain pientä olen siinä tehnyt, mutta vähiin on jäänyt. Päätin kokeilla, miten onnistun ihan itsekseni.
Kuvakudoskehyksiä on monenlaisia, yksinkertaisimmat voivat olla itsetehtyjä, esim. taulun kehysrimaan voi ryijyä pujotella, niin halutessaan. Omassa kehyksessäni kutominen muistuttaa kangaspuilla tekemistä, valmis ryijy on kangaspuilla kudotun näköinen. Luodaan loimi, niisitään langat eli saadaan kaksi viriötä, joita avataan vuorotellen viriölastalla ja palttinan kutominen onnistuu. Toikalla on hyvät ohjeet ja YouTubesta löytyy selkeä video loimen luonnista ja kehyksen kudontakuntoon laitosta. Hakusanoilla frame weaving netistä löytyy monenlaista materiaalia. Itse pidin Patty Craftin videoista, hyvin tehtyjä ja selkeitä. Löytyvät Patty Craft Weaving instructions sanoilla.
Millainen oma ryijyni olisi? Taivaan värejä toistava, abstrakti, värisekoituksia halusin kokeilla. Entä langat, millaisia käyttäisin? Varsinaiset ryijylangat ovat tiukkakierteisiä eli nukkien päiden kierteet eivät aukene, jos ryijyä käsitellään ja huolletaan hellävaraisesti. (Suomen Käsityön museon sivuilta löytyy ohjeet) Ryijylangat maksavat yli 100 €/kilo, joten tähän kokeiluun en niitä ostanut. Lankoina päätin käyttää langanloppuja omasta varastosta ja kirpputorilta hankittuja. Ryijynukkien kierteiden avautumista päätin pitää koriste-efektinä ja pienenä lisänä ryijyn pintaan.
