Huomasin ilmoituksen peruutuspaikasta Hiljaisuuden maalaus -illassa Tapiolan kirkolla. No, nappasin paikan enempää ajattelematta; mitä tuli tehtyä, sitä mietin vasta jälkeenpäin. Maalaussession kuvaus houkutteli: "Hiljaisuuden maalauksessa pääset luomaan akryyliväreillä värejä, viivoja ja tekstuureja, joita yhdessä jaettu hiljaisuus nostaa mieleesi." Mitään pakkoa ei ollut, ei kritiikkiä, ajatuksensa sai pitää ominaan tai jakaa toisen kanssa, ihan miten vaan. Tärkeintä oli vapaus ja oma keskittynyt oleminen värien äärellä.
Maalasin kaksi pientä canvasta, nautiskellen, turhia yrittämättä. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja oivalluksiakin syntyi.
Lähdin ulos luontopolulle kuvaamaan maalaukseni, halusin niihin mukaan myös luonnon antamaa sisältöä ja voimaa. Tämä pikkuinen ensimmäinen nostaa mieleen muistot Istanbulista, maanalaisesta vesisäiliöstä Basilica Cisternistä. Kaunis pylvässali on valaistu punahehkuisin lampuin ja vedenpinta heijastaa niiden valon luoden mystisen tunnelman. Näin sen itse koin, joku toinen näkee varmaan muuta. Väreistä tulee mieleen Rafael Wardin värimaailma.
Sitten syntyi tämä voimataulu, vahva liike ja myllerrys. Tämäkin on jonkinlainen luolasto, jossa vesi velloo ja suihkuaa voimalla maakerrostumien väleistä. Omia teoksiaan ei välttämättä kannata selitellä, vaan jättää tilaa muiden mielipiteille.
Hiljaisuuden maalausilta oli antoisa, oli hyvä pysähtyä hetkeksi omien tuntemusten äärelle ja antaa tilaa luovuudelle.
