Värikävelyllä Raili Tangin hengessä

Taidekentän väriläiskä

Taidemaalari Raili Tangin 70-vuotispäivä haastattelu on otsikoitu näin Helsingin Sanomissa tänään. Tangin teokset ovat isoja, vahvoilla väreillä ja otteella maalattuja, monikerroksisia. Hengästyttäviä runsaudessaan. Tyyliltään Tangia pidetään informalismin ja abstraktin ekspressionismin edustajana. Luokittelut eivät ole oman postaukseni ydintä, vaan värit. Lähdin ulos etsimään värejä Railin hengessä, haastattelun herättämien ajatusten pohjalta. 

Raili Tang ja rescue-koira Helmi

 

Joulukuun sumuinen sää näyttää ankean harmaalta, mutta kosteus mehevöittää loistoonsa kivien ja puunrunkojen värit.

Luonto ja maisema inspiroivat taitelijaa, ja ne ovat aina olleet työn lähtökohtana. Itsekin huokailen aah ja voih, kuinka upeita värejä luontopolulla patikoidessani. Mahdottoman kauniita pintoja vilisee silmissä yksi toisensa jälkeen. Kävely tuppaa unohtumaan.

Raili Tang löytää kaikista vuodenajoista lempivärin. Keväällä keltainen tai vaaleanvihreä. "Loppuvuodesta taas mustat kiiltävät asfaltit on aika hienoja." Hän sanoo myös, että hyvässä maalauksessa pitää olla herkkyyttä ja voimaa. Näen molempia tässä valokuvassa jäisestä lätäköstä.

Kysymykseen lempiväristä Raili Tang vastaa aikansa asiaa pyöriteltyään. "Tai ehkä se on sittenkin pinkki." 

Tämä roskis taisi olla tämän päivän paras pinkki. Kuvassa on vähän kaikenlaista, jykevyyttä, kiiltävää metallia, pinkin herkkyyttä, mystiikkaa. Pinkkiä vain ripaus.

Sydämelliset onnittelut 70-vuotispäivän johdosta ja iso kiitos haastattelussa jakamistasi ajatuksista!

Hello! Onpa hauskaa kirjoittaa blogi-päivitys pitkästä aikaa!

Kuta kuinkin vuosi sitten kirjoitin edellisen päivityksen blogiini. Olin juuri palannut Italiasta ihanalta ekumeeniselta pyhiinvaellusmatkalta. Oli vietetty antoisia päiviä Bolognassa, Ravennassa ja Venetsiassa. Matkan rikkaus on antanut eväitä tänne asti.

Ei silloin osattu arvata, millaisessa muutoksessa maailma olisi kuluvan vuoden ja vielä tästä eteenpäin. Aivan kuin koko maapallo kävisi yhteistä elämänkoulua, arvot menevät uusiksi, monista asioista joudutaan luopumaan, kärsivällisyyttä tarvitaan. Toivon, että myös hyviä asioita on löytynyt ihmisten elämään, tärkeimpänä lähimmäisen rakkaus. Edes hiukan enemmän...

Mikä saa minut nyt kirjoittamaan postausta blogiin, edellisessä uumoilin loppua koko touhulle. Kerron sen sinulle.

Meillä on Taidejengi ArtSirius, joka syntyi vuonna 2011 kuvataiteen kolmivuotisen perusopetuksen aloittaneista opiskelijoista Espoon työväenopistossa. Kymmenen vuotta on pidetty yhtä ja jengi on hioutunut ystäväpiiriksi, jossa jaetaan kuvataiteen lisäksi ilot ja surut.

Meillä piti olla toukokuussa 2020 kymmenennen vuoden juhlanäyttely Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Mönkään meni, koronatilanne oli haastava, kulttuurikeskus oli suljettu. Ei siinä mitään, saatiin uudet päivämäärät näyttelylle 2.-21.12.2020 samassa paikassa. Työstettiin omia teoksia ja yhteistä työtä, Espoon kaupungin stipendi mahdollisti videon tekemisen vuosien varrella otetuista valokuvista, näyttelyjulisteet oli painatettu, samoin kutsukortit. Vähän kyllä arvailtiin, mahtaako näyttely toteutua tälläkään kertaa. Avajaisista oli jo luovuttu. Touhu loppui kuin kananlento. Seuraava meille ilmoitettu näyttelyaika Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa on 15.3.-18.4.2021.

Miksi kirjoitan postausta blogiin? En tiedä, kirjoitanko tätä enemmän sinulle, lukija vai itselleni. Haluan kuitenkin tarkastella valmiita teoksiani, kirjoittaa teosten taustoista, näyttelyn teosluetteloon tulevat pelkät perustiedot. Nämä teokset pääsevät maaliskuussa näyttelyyn tai sitten ei. Ehkä se ei ole niin tärkeää, tärkeintä on ollut luovuuden runsaus, teoksia on putkahdellut yksi toisensa jälkeen.

Veden peili 2020

Ajomatka Venetsiaan, yöpymiset Muranon saaren rauhassa, vesitaksikyyti hämärtyvässä illassa palatsien ohi lipuen, veden välke laineilla. Nimen lainaan runoilija Joseph Brodskyn samannimisestä teoksesta Veden peili. Romaani on rakkaudentunnustus kaupungeista kauneimmalle, Venetsialle. Akvarelli sideharsolle ja vapaa konekirjonta.

Hämähäkinverkko 2020
Suomen Kuvalehdessä oli artikkeli 12:sta nuoresta iranilaisesta muodin ammattilaisesta, jotka päätyivät syytetyiksi oikeudenkäyntiin. Kuvan nainen, vaatesuunnittelija Farnaz Abdoli olisi halusi tuoda heleitä värejä naisten asuihin. Syyttäjä nimesi oikeudenkäynnin Hämähäkinverkoksi.

Tekstiilit materiaaleina olivat itsestään selvä valinta kuvata pukeutumise parissa työskentelevien ihmisten tarinaa. Pohjakankaan maalasin tekstiilivärien lämpimillä sävyillä, kuitenkin levottomasti kuvaamaan ahdinkoa. Siirsin kankaalle Farnazin tummanpuhuvan, pelokkaan valokuvan maanpaosta Turkissa. Hämähäkinverkko on vapaata konekirjontaa. Käsin kirjaillut kysymysmerkit kysyvät: Miksi?? 

Notre Dame 2020

Tämä teos muodostuu kolmesta paneelista, ne kuvaavat tulta, tuhoa ja kaaosta palavassa katedraalissa. Teoksen ylin ja alin paneeli ovat ruostevärjättyä kangasta, keskellä on akryylimaalaus.

Me Too 2020

Tätä teosta tehdessä nousi mieleen me too -keskustelu ja kokemusten ahdistavuus. Varmaan useimmat meistä naisista ovat joutuneet ahdistelluiksi. Tekstiiliveistos.

Koronakesä 2020

Värjäsin vanhoja tekstiilejä roheasti, reikiäkin löytyy. Meillä oli kaiken kaikkiaan upea kesä, monet meistä osasivat arvostaa entistä enemmän kotimaan kauneutta ja erityisyyttä. Vapaata konekirjontaa ja käsinkirjontaa.

Metamorfoosi, Papanoista puolukoiksi 2020

Meidän kesäkodin pihapiirissä asustaa peuroja. Tuhisevat närkästyneinä jos pihalla liikkuu yöllä. Tämän teoksen idea tuli peuran jätöksistä, pallukoista sievässä kasassa. Lähimetsän puolukat olivat tänä kesänä muhkeita ja niitä oli runsaasti. Aika erikoista? Huovutus ja paperinaru.

Tiedätkö nyt, miksi halusin kirjoittaa postauksen blogiini. Itse en ole ihan varma.