Aloitin tämän blogin 2014 kuvataiteen perusopintojen päättötyöprosessin dokumentoimiseksi. Vähän kuin päiväkirjaksi. Päättötyön tein Lopen teatterin Hetkiä Talvisodassa -näytelmän pohjalta. Osallistuin puvustukseen ja valokuvasin jonkun verran, kävin harjoituksissa. Kokemus oli mieleenpainuva.
Vuosia on vierinyt ja päivityksiä olen tehnyt välillä innosta puhkuen ja toisinaan tekemällä tehden. Tekstin kirjoittaminen ja valokuvien muokkaaminen vievät oman aikansa, mutta on hauska kertoa, jos on nähnyt tai kokenut jotain mielenkiintoista. Eilisessä Helsingin Sanomat -lehdessä oli Viivi ja Wagner -sarjakuva, joka sai miettimään blogin kirjoittamisen mielekkyyttä.
Vuosia on vierinyt ja päivityksiä olen tehnyt välillä innosta puhkuen ja toisinaan tekemällä tehden. Tekstin kirjoittaminen ja valokuvien muokkaaminen vievät oman aikansa, mutta on hauska kertoa, jos on nähnyt tai kokenut jotain mielenkiintoista. Eilisessä Helsingin Sanomat -lehdessä oli Viivi ja Wagner -sarjakuva, joka sai miettimään blogin kirjoittamisen mielekkyyttä.
Viivi pohtii blogin aloittamista, ei niitä enää kukaan lue, sanoo Wagner. Jospa aloittaisin vlogin, pohtii Viivi. Tuolla pärställä? -kysyy Wagner. Viivi lannistuu ja sanoo aloitan grogin ja sehän sopii Wagnerille hyvin.
Vlogia en ala pitää, enkä grogeja ala tehdä. Saa nähdä, jos vaikka vielä kirjoittaisin ihan tavallista blogia. Ai niin, viime viikolla olin Italiassa. Kamera pullisteli kuvia kotiin palatessa, ei selfieitä, eikä videoita, vaan tavallisia valokuvia. Tai on minulla yksi video, bolognalaisen hotellin yhden hengen huoneen vessan ovessa tekstit: libero, occupato. Tärkeä tieto, vapaa vai varattu.