ArtSirius maalaa Roskismuraalin

Taidejengimme maalaa tänä kesänä rivitalon jätehuoneen seinään muraalin. Kerron prosessista jengin blogissa, tässä linkki Roskismuraali 

Luonnostelu on alkanut ja mietintämyssy on jo päässä.

Mitä kuuluu Roihuvuoren kirsikkapuiston puille?

Vuotuinen Hanami eli Kirsikankukkien katselujuhla oli Roihuvuoren Kirsikkapuistossa viime sunnuntaina, 19.5.2019 täydenkuun päivänä. Arvasin, että isot puut olivat ehtineet jo kukkia tältä keväältä, mutta halusin kuitenkin käydä katsomassa, miltä siellä nyt näyttää.

Juhlan jäljet oli maanantaina jo siivottu ja roskat viety pois. 

Isoissa puissa oli jäljellä enää kuivuneita kukintoja, herkän kauniita nekin.

Roihuvuori-seuran kylteissä kielletään kirsikkapuihin koskeminen, oksien tai kukkien taittaminen. Erityisen hienoihin koivuihin koskemista tai tuohen repimistä ei jostain syystä kuitenkaan kielletä, miksi? Tuohenkappaleet oli heitelty maahan puiden ympärille. Surullinen näky.

Kirsikkapuistoon on viime vuosina istutettu uusia taimia, lajikkeiden kukinta on myöhäisempi. Nämä pienet olivat täydessä kukassa. 

Jatkoin matkaa ylös rinnettä kohti lempipaikaani Japanilaistyylistä puutarhaa, joka on perustettu vanhaan liuskekivilouhimoon. Jokaisella käyntikerralla se tarjoaa yllätyksen, etukäteen en voi aavistaa, mitä erityisen kaunista näen ja koen siellä hillittyyn japanilaishenkiseen tapaan.

Kirkkaalta taivaalta paistava aurinko sai kallioseinämän kimaltamaan tuhansien pikku timanttien lailla

Kovan ja pehmeän symbioosi, koivu ja kivi sylikkäin. Mistä toinen alkaa, minne toinen loppuu?

Puutarhassa on neljä aluetta ilmansuuntien mukaan. Mustan kilpikonnan puistometsä symboloi pohjoisen talvea ja keskiyötä. Sitä peittää suloinen, samettinen sammal, jota kevään kuivuus on koetellut. Valo siivilöityi puiden katveessa  pehmeästi ja lempeästi. Sadettajien suhinat ja muut äänet, veden pyyhkäistessä välillä puitten runkoja, loivat sadunomaisen levollisen tunnelman.