Kesänäyttely Sadan vuoden Rakkaus Lopella

Minulla on oma aitta Lopella, suvun mailla vanhan maalaistalon pihapiirissä. Emäntänä kannan ylpeänä sen vanhaa isoa avainta, joka ei ihan kaikille suostu ovea avaamaankaan. Lukko vaatii herkkää kosketusta ja välillä pientä maanitteluakin. Tänä kesänä aittaan toteutettiin retropsektiivinen näyttely teoksistani kesävieraille katsottavaksi.

Teokseni liittyvät vahvasti Loppeen, elämään tällä maatilalla. Tein kuvataiteen perusopintojen päättötyön Lopen teatterin Hetkiä Talvisodassa näytelmän pohjalta. Olin mukana ensimmäisistä lukuharjoituksista lähtien, neuloin myssyjä sotilaille, esitysten loputtua tein niistä vielä teoksen Uusi uljas maapallo.

Päättötyöni Matkalla Valoon, triptyyki johon kiinnitin näytelmässä käytetyn, likaantuneen lumipuvun, viimeisen paneelin maalasin akryyleillä ja siirsin valokuvan esityksestä. Tältä teos näyttää aitassa viljalaarin päällä, lattialla on viljan jauhinkivet.

Oikealla Uusi uljas maapallo, tekstiiliteos ja siitä ottamani valokuva. Vasemmalla valokuva Hetkiä Talvisodassa näytelmän viimeisestä räjähdyksestä. Kuvasin kenraaliharjoituksissa, satoi räntää, valoa oli niukasti, näyttelijät tarpoivat suksilla vähäisessä lumessa, jota oli tuotu Riihimäeltä jäähallista. Tunnelma oli koskettava ja vahva.

Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi toteutin teoksen Sadan vuoden rakkaus. Siirsin pähkinäpuulevyille mummulan pihapiiristä ottamieni valokuvien pigmenttejä. Pähkinäpuulevy on kovaa ja sille on hankala siirtää kuvaa, mutta lopputuloksessa näkyy kuluneisuus ja samalla menneitten sukupolvien jättämät merkit läsnäolosta ja kiintymyksestä kotitilaa kohtaan.

Sadan vuoden rakkaus

Tätä päivää näyttelyssäni edustaa teos Uusi puulaji Suomen luonnossa? Kysyn ja hahmottelen mielessäni, voiko luontoon syydettävä muovi- ja metallijäte alkaa elää omaa elämäänsä ja miltä näyttäisi jätteestä syntyvä puulaji.

Uusi puulaji Suomen luonnossa?