Seurasin 22. huhtikuuta 2015 Suomenlinnan kuivatelakan ulostelakointia, sää oli kovin tuulinen. Telakka-altaan sisäporttia ei voitu avata, aallot tulivat suoraan mereltä päin.
Tuosta päivästä kirjoitin blogiini ulostelakoinnin osalta päivityksen pe 24.4.2015 otsikolla Tuulinen torstai Suomenlinnassa. Tuulitilanteen paranemista odotellessa lähdin valokuvaamaan muita juttuja. Päädyin Susisaaressa punaiselle pitkälle rakennukselle, jonka läpi kulkee kaarikäytävä ja aloin lähestyä sitä samalla valokuvia napsien. Tein valokuvista digitarinan There's Light.
Nyt kolme vuotta myöhemmin luin Helsingin Sanomien kesäkuun kuukausiliitteestä punavankien leiristä Suomenlinnassa 1918-1919. Otsikko Kuoleman saari kertoo artikkelin sisällöstä, teksti on järkyttävää. Suomenlinnan vankileireillä kuoli yhteensä yli 1550 vankia. Pääkuvassa vangit seisovat riveissä saman punaisen rakennuksen edessä, huomaan valokuvanneeni Vankikasarmia 7, pahamaineisinta kasarmia, johon ahdettiin 1474 miestä.
Digitarinan teko sujui merkillisen itsekseen, palaset loksahtivat paikalleen ja musiikki löytyi myös hyvin. Aivan kuin olisi ollut tarkoitus, että teen tämän digitarinan. Lopuksi käänsin videon mustavalkoiseksi. Tarinassani kuljetaan käytävän läpi, tunnelma kertoo raskaasta elämäntilanteesta, ahdistuksesta, mutta teoksen nimen mukainen lupaus, There's Light, tunnelin päässä on valo, täyttyy lopuksi valoon ja kirkkauteen.
Vankien omaiset yrittivät lähettää ruokapaketteja ja tiedustelivat rakkaittensa kohtaloa. Ruoka ehti pilaantua tai hävitä matkalla ja vastauksia kyselyihin ei aina saatu. Lainaan tähän kuukausiliitteestä Edda tädin kirjettä 18-vuotiaalle Otto Paavolalle: "Ole nyt vaan iloinen vaikka kuinka suru mieltäsi painaisi. Onhan sinulla vieläkin koti ja me koetamme hommata sinut poijes sieltä vankilasta. Hyvästit nyt vaan. Näkemiin siellä kolkkojen seinien sisällä kyllä vielä päiväkin paistaa."
Teoksellani kunnioitan saarrella menehtyneiden vankien muistoa.
Tässä vielä linkki videoon YouTubessa: There's Light
