Tonttu Hulivili Kaunialan sotavammasairaalassa

Hei, pääsin mukaan vierailulle Kaunialan sotavammasairaalaan

Minua vähän jännitti. Nimikin oli vähän pelottava. En tiennyt ollenkaan, että sellainen sairaala on olemassa. Meillähän on rauha tässä maassa. 

Pomo kertoi, että Suomen viime sodissa 1939-1945 vammautui pysyvästi noin 96000 henkilöä. Osa oli rintamalla olleita sotilaita ja sitten oli siviilisotainvalideja. Vaikeimmin loukkaantuneille tarvittiin erikoishoitoa ja oma sairaala eli Kauniala.

Sodan päättymisestä on yli 70 vuotta, siksi veteraanit ja invalidit ovat jo yli 90-vuotiaita. On hurjaa ajatella, että he olivat nuoria miehiä, melkein poikia, kun joutuivat sotaan. Nuoria naisia ja tyttöjä oli myös monissa sota-ajan tehtävissä.

Tässä kuvassa on vanha päärakennus, joka valmistui 1910 Kauniaisten kylpyläksi. Naistenklinikka oli sotien aikana evakossa tässä rakennuksessa. Vauvojakin on syntynyt täällä, jep.

Heti mennessä piti sairaalan aulassa desinfioida kädet, ettei vaan vie pöpöjä mukanaan sairaalaan ja tartuta ketään.

Sama temppu poislähtiessä, puhtaus on puoli ruokaa. Se on niitä vanhojen ihmisten juttuja.

Suomen itsenäisyys on Kaunialassa hirveän tärkeä asia, jota kunnioitetaan. Monella on vielä omia kokemuksia sota-ajasta.

Itsenäisyspäivä on ihan kohta 6. joulukuuta, silloin Kaunialassa on arvokas tilaisuus juhlasalissa. Finlandia hymni soi jo sunnuntainakin.

Monet sytyttävät kotona kynttilän tai kaksi ikkunalaudalle itsenäisyyden kunniaksi. Suomi on ollut itsenäinen jo 99 vuotta. Ensi vuosi on juhlavuosi, 100 vuotta tulee täyteen.


Kaunialassa on kodikasta ja rauhallista, mutta me pienet tontut saatamme pitkästyä aika nopsaan. Siksi täytyi tehdä pieniä tutkimusmatkoja käytävällä. Potilaat ovat mukavia ja ystävällisiä, juttelivat kyllä mielellään, mutta heitä ei ole lupa valokuvata.

Tässä on käsien kuntosalin tarvikkeita. Vaahtomuovisia sydämiä puristamalla voi kehittää sormien toimintaa ja lisäksi on erilaisia palloja näppäryyden harjoittelemiseen. Sydänhalit kaikilta pieniltä ja isoilta tontuilta sinne Kaunialaan!

Sitten hyppäsin pyörätuolin kyytiin ja viuuh! lähdin kelailemaan pitkin käytäviä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2016 
Suomi 99 v.! 

Toivottaa Tonttu Hulivili

Kännykkäkuvausta Hanikassa

Lämmin lauantai houkutteli ulkoilemaan, aurinko paistoi pitkästä aikaa. Ei sentään täydeltä taivaalta, silloin tällöin hetken kuitenkin.

Viime aikoina olen toistuvasti kuullut sanottavan, että paras kamera on mukana oleva kamera, useimmiten kännykän kamera. Niinhän se tietysti on, mutta halusin testata kännykkäni kuvausominaisuuksia, mihin ne yltävät. Etukamera on kooltaan 13 mega pixeliä.

Sää oli mainio graffitien kuvaamiseen, vaihtelevan aurinkoinen. Puupinnat olivat kosteita ja värit hehkuivat. Hanikan uimarannalta löytyi pari hienoa esimerkkiä pukukoppien seinistä.

Värit ja tarkkuus ok. Aurinko paistaa täydeltä terältä.



















Samoin tämä, mukava muisto. Hienosti voi ihailla tekijän taitoja.

Alla vielä yksityiskohta tästä graffitista.

Graffitien valokuvaamisessa ei ollut ongelmia ja lopputuloksiin olin tyytyväinen.

Toinen kuvauskohde oli erilainen, ihminen, kajakki ja ympäröivää luontoa. Merellelähtöä valmistellut mies suhtautui ystävällisesti kuvauspyyntööni. Siitä vaan, hän sanoi. Ei tarvinnut selitellä mitään, mihin käyttöön valokuvat tulevat.

Aurinko paistoi kauniisti, kuvauskohde oli lähellä. Valokuva ihan ok.

Tässä kajakki oli ehtinyt jo kauemmaksi. Sää oli muuttunut jo puolipilviseksi. 

Nyt ei aurinko enää paistanut, kuva tummui ja alkoi muuttua rakeisemmaksi.

Kuvaussession kokemukset. Kännykkäkamera on hauska nopeissa tilanteissa, parasta on kuitenkin se, että kamera kulkee aina mukana ja on helposti saatavilla. Kännykkäkamerassa on toki pro toiminto, jolla voi tarvittaessa nostaa ISO herkkyyttä, säätää valotusta, mittausta muuttaa yms. Tässä kuvassa ISO herkkyys olisi saanut olla korkeampi.

Järjestelmäkamera on painava mukanakannettavaksi, mutta sen kapasiteetti on aivan toinen ja mahdollisuudet eri luokkaa. Jos lähdetään ottamaan kuvia, jotka halutaan painattaa esim. julisteiksi tai korteiksi, resoluutio saisi olla kyllä korkeampi kuin 72, minkä oma kännykkäkamerani antaa automaattitoiminnolla otetuille kuville. Pixelimäärä tulee yllättävän iso yli 4000 ja sehän riittää todella hyvin digitaalisilla laitteilla katsotuille kuville. Sitä voi hyvin pienentää, jos lähettää kuvan sähköisesti, ettei tiedostokoko tule turhan iso.

Hauska päivä, kännykällä otan kuvia jatkossakin. Täytyy vielä testailla pro toimintoa.

Tonttu Hulivilin maastotutkimuksia

Moi taas!

Eilen käytiin katsomassa, millaista maastoa nykyisen kotini ympärillä on. Mieleni teki jo kovasti saada kuusi parvekkeelle joulua odottamaan. Matkaan siis!

Tarkastimme pulkat pihalla, mutta voi sentään, nehän olivat ihan märkiä, kun aina vaan sataa vettä. Piankos tästä juosta kirmaistaan metsään puita katselemaan!

Hei, onhan täällä lunta, kun kovasti etsii! Koirankakkoja täytyy kyllä varoa tarkkaan, pomo astui suoraan kunnon läjään, hihii! 

Hei, onhan täällä lunta, kierin pyörin yltä päältä kuplissa. Eiku, tämä onkin jotain ihan muuta. Ai, niin tuossa laineet liplottavat sinne ja tänne. Haa, me ollaan merenrannassa. Vautsi!

Mutta nyt juoksen kotiin kuusta koristelemaan. Huomaatko kuinka hienosti jaksan sen kantaa! See you!

Tonttu Hulivili

Saanko esittäytyä? Minä olen Tonttu Hulivili

Ikää minulla on varmasti jo useampi vuosikymmen, mutta ilmestyin vasta viime maanantaina uuteen kotiin. Kolhuja on tullut matkan aikana ja kupla-asuntoni on vähän niin ja näin. Mieleni on kuitenkin aina aurinkoinen ja hymyni hellyttävä. Olen myös hirmuisen innostunut kaikista uusista asioista. Eihän sille mitään voi, kun oikein innostuu!

Tulin tutkimaan kaikkia mielenkiintoisia juttuja ja tietysti toivottamaan Hyvää Joulua - Merry Christmas! Tämä kuva on meidän ensimmäiseltä kävelyretkeltä, oli siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun minua valokuvattiin. Hymyjäkin sain!

Yayoi Kusaman Narkissoksen puutarhassa

Yayoi Kusama

Japanilainen kuvataiteilija on 87-vuotias, mutta hän on luvannut työskennellä niin kauan kuin elää ja jatkaa taiteilijana myös seuraavassa elämässään. 

Hän tervehti helsinkiläisiä ennen näyttelyä: 

"Sydämeni on täynnä ihmetystä kun mietin, miten upea tästä hienosta näyttelystä tulee. Rakkaat kauniin Helsingin asukkaat, pyydän, että päästätte taiteen voiman elämäänne ja olette ikuisesti kiitollisia maailmankaikkeudelle. Haluan omistaa tämän rakkauden ja rauhan viestin kaukaa Japanista rakkaille helsinkiläisilleni.” -Yayoi Kusama

Kiitos näyttelystä Yayoi, toiveesi ovat toteutuneet. Eilen oli HAMin Tennispalatissa valtavasti väkeä, kaikenikäisiä ihmisiä, lapsia, perheitä. Innostus oli käsinkosketeltavaa, johdatit näyttelyvieraat osaksi teoksia, ihmiset loivat itse oman version niistä. Katsojan ja taideteoksen rajat hävisivät, peilimaailma tuotti toinen toistaan mielenkiintoisempia näkymiä ja iloa. Parasta marraskuista kaamoshoitoa meille kaikille!

Edellisen kuvan tyttö kurkistaa laatikkoon ja sieltähän sai vaikka selfien!

Välillä tunsi olevansa dalmatialainen, korea koira, joka on jalostettu juoksemaan koristeena vankkureiden vierellä. Kuitenkin pyöreillä täplillä on Kusamalle syvällinen merkitys

"Täplä on muodoltaan kuin aurinko, joka on koko maailman energian symboli ja se on myös levollisen kuun muotoinen... Täplät, pallot ovat tie äärettömyyteen."

Kusama on taiteilijana laaja-alainen, hän on pikän uransa aikana toteuttanut teoksiaan monilla eri tekniikoilla. 

Myös hänen runonsa antavat paljon ajateltavaa elämän ihmeistä, ikääntymisestä,  kuolemasta ja äärettömyydestä.

Videonpätkä huoneesta, 
jossa kuljettiin pallojen keskellä. 

Lattia oli peiliä, mistä syntyi illuusio tilan jatkumisesta äärettömyyteen.

Kerran vielä O tempora o mores!

O tempora o mores! - Oi aikoja oi tapoja!

Viimeksi kerroin Tapiolan kirjaston runovideo sapluunan testaamisesta, jossa olin mukana. Kokemus oli antoisa ja mielenkiintoinen. IPad ei mielestäni oikein taipunut tekstiä sisältävän videon tekoon ja musiikin teolla tuli kiire. Nämä näkyvät lopputuloksessa.

Sen verran jäi kutkuttamaan, että päätin tehdä aivan oman version Movie makerillä. Ottamani valokuvat ja kirjoittamani runo ansaitsivat sen. Halusin myös etsiä mieleiseni musiikin Incompetech:stä. Halusin työstää videon itsenäisesti ja lopputulokseen olen tyyväinen. Toivottavasti sinäkin pidät siitä. Runon ajatus nykyajan menosta on, ettei mitään uutta auringon alla.

Video löytyy täältä

Videorunopajan pilottiprojekti

Ehdotin kesällä Tapiolan kirjastolle videorunopajan järjestämistä

Ajatukseen suostuttiin ja päivämäärät katsottiin valmiiksi. Pajaan ei kuitenkaan ilmestynyt muita kuin minä, harmi etteivät ihmiset huomanneet tätä mahdollisuutta. Kirjastolaiset päättivät kuitenkin toteuttaa pajan pilottina ja samalla testata, miten iPad taipuu videorunon kuvioihin.

Kirjoitin runon O tempora o mores! Oi aikoja oi tapoja! Espoon taidemuseo Emman tuoreen Nykyaikaa etsimässä -näyttelyn innoittamana.
Näyttely pohtii mm. tuhoaako digitaalisessa maailmassa eläminen ihmisten todellisuudentajun.  Lisää tietoa Emmasta 

Hyviä ja pahoja asioita on aina tapahtunut. Ei ole mitään uutta auringon alla, on yleinen sanonta nykyäänkin, alunperin Raamatusta. Samoille linjoille lähdin minäkin, ei ihminen muutu. Välillä on hyviä, rauhallisia aikoja ja sitten taas jotain muuta.

Koostamani video on Youtubessa: O tempora o mores! - Oi aikoja oi tapoja!

Tekstinä on runoni ja valokuvat olen ottanut Jean-Paul Gaultierin näyttelyssä Tukholman Moderna Museetissa.

Musiikki valmistui iPadillä Jonin toimesta

  

Sen siirtämiseen iPadiltä toiselle tarvittiin datanomiopiskelijan taitoja

Tekstin tekeminen iPadillä on hidasta ja mahdollisuudet ovat rajalliset. Videon muokkaaminen koostamisvaiheessa on hankalaa verrattuna Movie Makeriin, joka on yksinkertainen, ilmainen elokuvatyökalu. Omat tarinani perustuvat aina johonkin pohdintaan, johon tekstiäkin tarvitaan. 

Kiitos Tapiolan kirjastolaisille, oli hienoa saada olla tekemässä jotain aivan uutta!