Metalliverkosta taidetta
Minulla on tekninen avustaja, jolle tarpeen tullen kerron millaisen kolmiulotteisen kappaleen tarvitsen teostani varten. Itse kävisin toimeen yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta avustaja näprää luvut laskimeen, miettii aikansa ja kertoo sitten millainen sen pitäisi olla. Siitä se alkaa.
Minun mielestäni Tiimalasi teokseeni tarvitaan pötkö, tötterö ja palloja, mutta tekniikan ihmisen mielestä toteutetaan sylinteri, kartio ja palloja. Samasta asiasta puhutaan joka tapauksessa.
Tältä kartio näytti alkuvaiheessa. Siis se tötterö mihin hiekanjyvät laitetaan.
Kaava on piirretty vanhasta Hesarista, metalliverkosta on leikattu suunnilleen sopiva pala. Vanhoja tiiliä on haettu tallista painoiksi pitämään verkkoa paikallaan.
Hyvältä näyttää.
(Käytetty Helsingin Sanomat oli vanhalta ajalta, jolloin lehti oli taiteentekijöitten kannalta "Aah ihanan iso" verrattuna nykyiseen töpöön. Digitaalisen version päällä ei myöskään voi maalata tai tehdä muita sotkuisia juttuja.)
Sylinterin toteuttamiseen ei käytetty paljon minkäänlaista matematiikkaa, vaan katsoin suunnilleen miten korkean teoksen haluan, halkaisija täytyi päättää ja aloin leikata verkkoa sivuleikkureilla. Sidoin pötkön rautalangalla kiinni.
Kartio on paikallaan sovitettavana. Pallot tai hiekanjyvät ovat vasta ajatuksen tasolla. Metalliverkosta en niitä toteuta.
Metalliverkko on mielenkiintoinen materiaali kolmiulotteisen taiteen tekemiseen. Se taipuu moneksi ja muotoa on jännittävää hakea.
Vieressä Riisuttu huivi -teos jossa pohdin naisen sananvapautta eri kulttuureissa.
Materiaali on kanaverkkoa, joka on leprua, helppoa taivutella ja muutenkin leppoisaa käsitellä.
Nyt teon alla olevassa Tiimalasissa on sylinteri minkkiverkkoa ja kartio myyräverkkoa. Niitten kanssa joutuu kamppailemaan jo aivan eri tavalla. Leikkauspinnan piikit ovat teräviä ja yrittävät raapia ihoa ikävästi tai vähintään tuikata silmään verkon pongahtaessa takaisin rullalle. Suojavälineet käyttöön siis.
Kuitenkin väännän niitä mielelläni, suorastaan nauttien pienestä kisailusta. Huvinsa kullakin.
Tiimalasi jää nyt elämään omaa elämäänsä ja lopputulos on esillä näyttelyssäni tammi- helmikuun vaihteessa Ison Omenan kirjastossa.
